"Apu tekee vastaanottajista laiskureita"

Myytti 5. Kepa vastaa sitkeimpiin köyhyys- ja kehitysmyytteihin.

Tavallinen ihminen ei usein hyödy kehitysavusta niin suoraan, että kehitysapu voisi häntä passivoida. Kehitysyhteistyövaroilla esimerkiksi rakennetaan teitä ja kastelulaitteita sekä maksetaan lääkärien kouluttamista, rahoja ei anneta suoraan ihmisten käteen kulutettavaksi.

Kehitysmaissa pidempään oleilleet tietävät, että ihmiset köyhissä oloissa ovat itse asiassa hyvin ahkeria. Toimeentulo kootaan monista pienistä lähteistä: viljelystä, hanttihommista ja mitä moninaisimpien asioiden jälleenmyynnistä.

Antaminen ei silti ole helppoa. Jos vaikka ruoka-apua annetaan kuivuuden koettelemalle alueelle yli hätäavun tarpeiden, ei paikallinen tuotanto pysty kilpailemaan hintoja polkevan tai jopa ilmaisen ruoan kanssa. Pahimmassa tapauksessa aiheutetaan pidempiaikaisia ongelmia köyhien alueiden ruokaturvalle.

Viime vuosikymmeninä onkin ymmärretty yhä selvemmin, että kehitysyhteistyössä tulee pyrkiä kestävään kehitykseen ja siihen, että vastaanottajamaiden kyky kehittää itse omaa maataan kasvaa. Kehitysmaiden riippuvuus avusta on myös vähentynyt – 10 vuodessa maailman kaikkein köyhimpien maiden apuriippuvuus on kutistunut jopa kolmanneksella.(1) Esimerkiksi Ghana on onnistunut vähentämään avun osuutta valtion budjetista 46 prosentista 27 prosenttiin.

(1) Action Aid: Real aid - Ending aid dependency, 2011