"Jos kaikki kiinalaiset saavat jääkaapin, maapallo kiehuu yli"

Myytti 3. Kepa vastaa sitkeimpiin köyhyys- ja kehitysmyytteihin.

Maailman rikas vähemmistö käyttää jatkuvasti leijonanosan luonnonvaroista ja aiheuttaa edelleen suurimman osan päästöistä. Esimerkiksi Kiinassa henkilöä kohden päästöt olivat 7,6 tonnia vuonna 2013, kun suomalaisen hiilijalanjälki oli 8,5 tonnia.(1) Onko meillä oikeus kritisoida kehitysmaiden kulutusta ennen kuin pystymme rajoittamaan omaamme kohtuulliseksi?

Kehityksen tuomaa lisäkulutusta suurempi uhka ovat maailmankaupan rakenteet ja yritykset, jotka eivät tue ympäristöllistä kestävyyttä. Länsimaiden tulisi näyttää esimerkkiä siitä, miten kestävän kehityksen periaatteita toteutetaan.

Valtaosa kehitysmaiden ihmisistä haluaa ennen kaikkea tyydyttää perustarpeensa – riittävän ravinnon, toimivan terveydenhuollon ja koulutuksen lapsilleen. Näiden turvaaminen kaikille ei aiheuta merkittäviä ympäristöongelmia tai saastumista.

Sen sijaan se, että ihmisten perustarpeita ei turvata, aiheuttaa monenlaisia ongelmia myös ympäristön kannalta. Ympäristö vaarantuu, kun ihmiset yrittävät viimeisenä mahdollisuutenaan hankkia leipänsä viljelemällä maata kestämättömin menetelmin tai joutuvat hakkaamaan viimeiset metsänsä saadakseen polttopuuta.

(1) World Bank: CO2 emissions, 1960-2013