"Köyhyys johtuu siitä, että kehitysmaissa on liikaa väkeä"

Myytti 2. Kepa vastaa sitkeimpiin köyhyys- ja kehitysmyytteihin.

Ympäristön heikko kyky pitää yllä suurta ihmisjoukkoa on joissakin maissa yksi köyhyyttä aiheuttava tekijä, mutta maailmanlaajuisesti ei kovin merkittävä. Väite, että kehitysmaiden köyhyys johtuisi väestönkasvusta, ei kestä tilastollista tarkastelua.

Aasian maissa on hyvin nopeasti kehittyviä maita, joiden väestöntiheys on melkoinen, kuten esimerkiksi Etelä-Korea 520 henkeä/km2 ja Intia 440.(1) Suuresta väestöstään kuuluisan Kiinan väestöntiheys on 149, melkein sama kuin Ranskan 118 ja pienempi kuin vaikkapa Sveitsin 211.

Maailman köyhimpien maiden joukosta tällaisia lukuja ei juuri löydy. Inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman vähiten kehittynyt maa on Keski-Afrikan tasavalta. Sen väestöntiheys on vain 7. Häntäpäästä löytyvät myös Niger 16, Somalia 17, Algeria 17 ja Paraguay 17. Suomen väestöntiheys on 18.

Selvästi syitä köyhyyteen pitää etsiä muualta kuin väestöntiheydestä. Perhekoot pienenevät vähitellen monissa kehitysmaissa samaan aikaan kuin lapsikuolleisuus vähenee ja ihmisten koulutustaso kasvaa. Esimerkiksi Bangladeshissa lapsia saadaan enää keskimäärin 2,2 – vähemmän kuin keskimäärin Pohjanmaalla.(2) Köyhyyden väheneminen siis pienentää perhekokoa – köyhyys onkin syynä suuriin perhekokoihin, ei toisin päin. Tämä on keskeinen huomio, kun mietitään sitä, miten köyhyyttä maailmassa voidaan vähentää.

Tärkeää on silti myös muistaa, että väestönkasvu ei pysähdy yhdessä yössä, vaikka köyhyys vähenisikin radikaalisti, sillä väestönkasvun muutokset tapahtuvat hitaasti vuosien saatossa. Tätä havainnollistaa hienosti edesmenneen ruotsalaistutkija Hans Roslingin kekseliäs video The Guardian -lehdessä.

(1) UN World Population Prospects, 2015

(2) Maailman Kuvalehti: Pohjanmaalla suuremmat perheet kuin Bangladeshissa, 2017