"Kauppa ja investoinnit poistavat köyhyyden, ei apu"

Myytti 1. Kepa vastaa sitkeimpiin köyhyys- ja kehitysmyytteihin.

Epäreilu maailmankauppa on ollut pitkään suuri syy sille, että kehitysmaat eivät ole päässeet pakenemaan köyhyydestä. Esimerkiksi maatalouden tukemiseen käytetään edelleen maailmassa noin 560 miljardia dollaria vuosittain – lähes nelinkertainen määrä rahaa maailman yhteenlaskettuun kehitysapuun nähden.(1) Tämä on omalta osaltaan rapauttanut kehitysmaiden omia markkinoita.

Kasvava trendi on, että yksityissektori ottaa nyt suurempaa roolia kehitystyössä ja on totta, että investoinnit voivat tarjota tärkeää apua köyhyyden kitkemiseen. Yksityisellä sektorilla on parhaimmillaan potentiaalia luoda entistä enemmän arvokkaita työpaikkoja, pääomaa, teknologiaa ja tietotaitoa kehitysmaihin.

Monikansallisilla suuryrityksillä on silti myös valtaa minimoida veronmaksunsa ja suunnitella liiketoimintansa niin, että työntekijät, pientuottajat tai ympäristö kärsivät. Siksi kauppaan tarvitaan reiluja sääntöjä ja valvontaa.

Yritykset eivät tutkimusten valossa tavoita ainakaan vielä kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä. UNCTADin mukaan tällä hetkellä vain noin kaksi prosenttia yritysten ulkomaan investoinneista suuntautuu vähiten kehittyneisiin maihin.(2) Siksi näille maailman köyhimmille ihmisille kehitysyhteistyö on edelleen hyvin tärkeää.

Kasvava kauppa ja yritysten mukana olo kehitysyhteistyössä eivät siis automaattisesti paranna toiminnan tuloksellisuutta ja poista köyhyyttä. On tärkeä varmistaa, että yrityksien toiminta on vastuullista. Kun käytetään julkista rahaa, on samojen kehityspolitiikan tavoitteiden sekä tuloksellisen toiminnan pelisääntöjen kuten avoimuuden ja tilivelvollisuuden koskettava myös yksityistä sektoria.

(1) OECD: Agricultural Support Estimates 2016 ja OECD: Official Development Assistance 2016

(2) UNCTAD: World Investment Report 2016