"Kehitysyhteistyö on hyväntahtoisten hölmöjen piiperrystä"

Myytti 9. Kepa vastaa sitkeimpiin köyhyys- ja kehitysmyytteihin.

Yli 830 miljoonaa ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä.(1) Joka vuosi lähes 6 miljoonaa lasta - eli 16 000 joka päivä - kuolee ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä. Suurin osa heistä kuolee juuri kaikkein köyhimmissä maissa, joissa taudit olisivat ehkäistävissä.(2) Toimet näiden tarpeettomien kuolemien estämiseksi ja kurjuudessa kärsivien auttamiseksi eivät kysy hyväntahtoisuutta – pelkästään inhimillisyyttä.

Globalisaation myötä äärimmäinen köyhyys on turvallisuusriski meille jokaiselle. Eriarvoisuus ja äärimmäinen kurjuus ruokkivat ympäristötuhoja sekä nuorten syrjäytymisestä johtuvaa radikalisoitumista ja jopa terrorismia. Kehitysyhteistyö on älykkäiden, tässä päivässä elävien ihmisten asia.

Hyväntahtoisuus on toki hyvä asia, mutta kehitysyhteistyön tekijöiden joukko ei todellisuudessa vastaa monen idealistisia mielikuvia. Kehitysyhteistyön parissa tekee työtä hyvin sekalainen seurakunta diplomaateista sähköinsinööreihin ja teatteriväestä tilintarkastajiin, sekä Suomessa että maailmalla. Ylipäätänsä avustustyö on siirtynyt vapaaehtoistyöstä kohti ammattimaisempaa suuntaa.(3)

Valtiollista kehitysyhteistyötä koordinoi ulkoministeriö ja hankkeita toteuttavat yleensä yksityisen sektorin ammattilaiset. Kansalaisjärjestöissä toimii sekä palkallisia ammattilaisia että omaa aikaansa uhraavia vapaaehtoisia. Kehitysmaissa hankkeita taas toteuttaa usein maiden korkeimmin koulutettu väki. Kehitysyhteistyö on myös tarkasti säädeltyä ja valvottua toimintaa, jolle asetetaan selkeät päämäärät ja tavoitteet (ks. myytti 6).

(1) YK:n kestävän kehityksen 1. tavoite, 2015

(2) Unicef: Levels and trends in child mortality, 2015

(3) Esimerkiksi Shanks, 2014, "Why humanitarian aid became professional: the experience of MSF", The Journal of Humanitarian Assistance