"Eettiset lahjat ovat vain hyvän omantunnon ostamista"

Myytti 13. Kepa vastaa sitkeimpiin köyhyys- ja kehitysmyytteihin.

"Lahjan saanut joutuu kateuden kohteeksi, lahjaeläin tapetaan tai perhe suljetaan yhteisön ulkopuolelle."

Tavallaan kaikkea kehitysyhteistyötä voidaan pitää hyvän omantunnon ostamisena, sillä monet muut länsimaiden teot – kauppapolitiikasta velkojen ylläpitämiseen – lyövät kehitysmaita korville samaan aikaan, kun toisaalla yritämme köyhyyttä lievittää. Mutta muuten eettiset lahjat eivät ole sen huonompia tapoja auttaa kuin muukaan järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö.

Lahjaksi annetut vuohet, lehmät ja muut eläimet – samoin kuin toisten järjestöjen puut, siemenet tai seksuaalivalistus – käytetään nimittäin tyypillisimmin järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin. Niin esimerkiksi Keniaan ostettu vuohi muuttuu käytännössä pisaraksi vuohihankkeen vuosibudjettia, tarkemmin sanoen suomalaisjärjestön omarahoitusosuutta, joka ei saa alittaa 15 prosenttia hankkeen budjetista.(1) Ulkoministeriö maksaa loput.

Järjestöt ottavat hankkeiden kestävyyden tosissaan. Tämä tarkoittaa lahjahankkeissa sitä, että hankkeessa pyritään tukemaan koko yhteisöä, jotta myytissä kuvatuilta kateuksilta ja muilta kehityksen ikäviltä lieveilmiöiltä vältyttäisiin.

Silti osa kritisoi näitä ”lahjahankkeita” lyhytnäköisinä ja yksinkertaistettuina. Ja onhan lehmä helppo tapa tehdä hankalat asiat konkreettisiksi laajalle yleisölle, mikä on järjestöjenkin työn elinehto. Jos kaikki puhuisivat maailman kauppajärjestelmän rakenteellisista ongelmista, monikaan ei olisi kiinnostunut. Siksi lehmiä ostetaan jouluisin, ja siksi järjestötkin käyttävät lehmiä hankkeidensa markkinoinnissa. Eettisen lahjan ostaminen on tästäkin huolimatta yhtä luotettava ja kestävä tapa osallistua järjestöjen kehitysyhteistyöhön kuin mikä tahansa muu järjestöjen hankkeiden rahallinen tukeminen.

(1) Finlex: Valtionavustuslaki 27.7.2001/688