Vieraskolumni

Yleisönosastokirjoituksen paikka?

Kehitysyhteistyön mielekkyyttä epäillään yleisönosastoilla usein. Monille kirjoittajille tiedoksi: kyllä sitä pohtivat tekijätkin.
Eeva Eronen
28.10.2008

Eeva EronenPääsin todistamaan reilu kuukausi takaperin mielenkiintoista näytelmää Brysselissä: EU:n alueiden komiteassa käsiteltiin YK:n vuosituhattavoiteiden toteutumista, ja jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu Heini Utunen-Ziv esitteli ideoita siitä, miten YK:n vuosituhattavoitteiden täyttymistä voitaisiin vauhdittaa kunta- ja aluetason työllä.

Utunen-Zivin mukaan kaikkien pitäisi kantaa globaalia vastuuta, ja näin ollen myös useampien kuntien pitäisi esimerkiksi harjoittaa suoraa avustustoimintaa ja kokemustenvaihtoa kehitysmaiden kuntien kanssa.

Kuvittelin mielessäni, mitä EU:ta vihaava ja kehitysyhteistyön mahdollisuuksia epäilevä perusjäärä voisi tilallani ajatella. Tilanne näyttäisi varmasti selvältä: Utusen aivoitukset eivät takuulla päädy yhtään minnekään eikä yksikään kunta pistä tästä innostuneena tikkua ristiin kehitysmaiden vuoksi. Yleisönosastokirjoituksen paikka, epäilijä päättelisi. Että haloo, mitä järkeä, taas kaadetaan veronmaksajien rahoja hukkaan?!

* * *

Yleisönosastoilla on paljon äärimmäisen asiantuntevia, harkittuja ja mielenkiintoisia kirjoituksia. Valitettavan monia ei kuitenkaan voi kuvata edeltävillä adjektiiveilla. Etenkin kehitysyhteistyö kirvoittaa usein kommentteja, joista näkee, ettei kirjoittaja ole yrittänytkään ottaa selvää siitä, mistä puhuu.

Viime kesänä Helsingin Sanomissa esimerkiksi penättiin, että kehitysyhteistyön tuloksia pitäisi jotenkin seurata. Kirjoittaja valisti kansaa siitä, että siellä on kuulkaa ihan varmasti tehotonta rahan käyttöä. Että euroja ei kannata vain kaataa Afrikkaan. Budjettitukea Afrikan maiden hallituksille jaettaessa taas pitäisi huomioida korruptiovaara, se, ettei kaikki raha ei välttämättä mene sinne, minne on tarkoitettu.

Luulen, ettei kyseistä kirjoitusta luettu kehitysyhteistyötä rahoittavassa ulkoministeriössä tai käytännön työtä tekevissä järjestöissä silmät kirkastuen. Kukaan ei varmasti huudahtanut, että vitsi, tässähän on älyä, meidänhän pitää ryhtyä jotenkin seuraamaan, tapahtuuko siellä tukikohteissa mitään.

* * *

Kehitysyhteistyö on miljardibisnes; OECD:n jäsenmaat käyttivät köyhempien tukemiseen viime vuonna yli sata miljardia euroa. On selvää, että rahan käyttöä seurataan ja asiasta keskustellaan.

Niin sanottu avun tehokkuus on ollut erityisen paljon tapetilla tänä vuonna, ja esimerkiksi Ghanan Accrassa pohdittiin kesällä koko maailman voimin, miten muutamaa vuotta aiemmin sovittuja kehitysyhteistyön pelisääntöjä on noudatettu ja miten niitä voidaan jatkossa toteuttaa tarkemmin.

Se sen sijaan on totta, ettei tuloksien eli kehityksen aikaansaaminen ole itsestään selvää eikä helppoa. Rahaa menee jossakin vaiheessa hukkaan, mutta niinhän käy myös liiketoiminnassa, kun yritetään löytää parhaita keinoja tulosten tahkoamiseen.

* * *

Mutta takaisin alueiden komiteaan. Rehellisesti sanottuna en oikein itsekään jaksa uskoa, että Utunen-Zivin esitykset EU:ssa helpottavat juurikaan kehitysmaiden köyhien oloja.

Kaupunginvaltuutettu itse arvioi, että komitean neuvot Euroopan komissiolle otetaan huomioon. "Yhteistyö komission kanssa on ollut hyvähenkistä ja tuloksellista jo nyt, ja uskon, että lausuntoni vie sitä vielä muutaman askeleen eteenpäin", hän sanoo.

En siis oikein tiedä, mitä ajatella. Olen kuitenkin varma siitä, että joku, varmasti useampikin minua viisaampi on pohtinut, onko alueiden komitean työssä tai kehitysyhteistyön käsittelemisessä siellä mieltä. Selvältä tuntuu myös se, että alueiden komitea tuo EU:n päätöksentekoon tarpeellista paikallistason ääntä, ovathan sen jäsenet alue- ja paikallisvaaleissa valittuja päättäjiä - eivät siis niitä pahiten parjattuja Brysselin herroja.

Epävarmuuteni takia en mesoa näkemästäni yleisönosastolla, ja toivoisin, että moni muukin pohtisi muutaman minuutin pidempään ennen vuodatuksiaan. Keskustelua en tahdo kieltää, toivon vain siihen laatua. Yleisönosastokirjoitus jää minulta tekemättä siksikin, että kolumnistit ovat tunnetusti siistejä tyyppejä, ja annettu mahdollisuus moiseen tulee käyttää.

Siitä kiitos kesäiselle kehitysyhteistyökriitikolle, että hän sentään kertoi kuka oli ja ketä syytti. Paikallislehtien yleisönosastoillahan suositaan paljon tyyliä, jonka sanoma on se, että sinä - tiedät kyllä kuka - , koirasi paskoo - tiedät kyllä minne -, terveisin - tiedät kyllä kuka.

Kirjoittaja on Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteeri. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.