Vieraskolumni

Yksi maapallo per nenä

Tee ilmastosopimus itsesi kanssa.
Tuuli Hongisto
14.12.2015

Kun uutinen historiallisen Pariisin ilmastosopimuksen solmimisesta julkaistiin viikonloppuna, siitä riemuittiin aivan ansaitusti ympäri maailmaa.

Vihdoin meillä on sopimus, jossa sitoudutaan päästövähennyksiin, joiden avulla saatamme hillitä ilmastonmuutoksen alle kahden asteen lämpenemiseen.

Kansainvälinen yhteisö näytti voimansa.

Tämä vuosi on ollut ilmastopoliittisesti hyvin mielenkiintoista seurattavaa muutenkin. Maailmalla ja kotimaassa ollaan saatu lukea useita pieniä ja suuria hyviä uutisia.

Kesäkuussa Alankomaissa seurattiin jännittävää oikeustaistelua, kun joukko ilmastoaktivisteja haastoi valtion oikeuteen siitä, ettei se toiminut tarpeeksi tehokkaasti ilmastonmuutosta vastaan. Historiallinen oikeudenkäynti päättyi siihen, että oikeus määräsi valtion leikkaamaan kasvihuonepäästöjään aikaisempaa reippaammin: vähintään 25 prosenttia seuraavan viiden vuoden aikana.

Syyskuussa öljy-yhtiö Shell päätti luopua öljynporausaikeistaan arktisella merialueella Alaskassa ympäristöjärjestöjen pitkään jatkuneen kampanjoinnin jälkeen.

Helsingissä otettiin suuri askel kohti kestävää energiaratkaisua, kun kaupunki päätti sulkea Hanasaaren hiilivoimalan joulukuun alussa. Greenpeacen energia- ja ilmastovastaava Laura Meller sanoi päätöksen käynnistäneen "saastuttavan energian lähtölaskennan".

Ollaan menossa oikeaan suuntaan. Mutta se ei valitettavasti riitä.

* * *

Chatham Housen marraskuussa julkaisema raportti oli huolestuttavaa luettavaa. Sen mukaan karjatalous vastasi 14,5 prosentista kasvihuonepäästöjä — suuremmasta osasta kuin kaikki liikenteen päästöt yhteen laskettuna. Ja lihan sekä maitotuotteiden kulutus on kasvussa.

Raportin mukaan on epätodennäköistä, että ilmaston lämpenemistä voi pysäyttää alle kahteen prosenttiin, ellei lihan ja maitotuotteiden kulutusta vähennetä.

Chatham Housen raportin mukaan ihmiset eivät tienneet valintojensa vaikutuksista ja ympäristöjärjestöt sekä poliittiset toimijat välttelivät aihetta siinä pelossa, että lihan syömiseen puuttumisen pelättiin johtavan suuren yleisön epäsuosioon.

Olisi kuitenkin tarvetta rohkeudelle. Nyt jos koskaan henkilökohtainen on poliittista.

Kuka ehdottaisi lihaveroa ja herättelisi suuren yleisön mukaan ilmastotalkoisiin?

* * *

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmisiä ei saisi syyllistää heidän kulutusvalinnoistaan.

Totta kai vastuu tuotannon kestävyydestä on ensi kädessä tuottajalla, mutta ympäristökriisin taustalla on jokainen meistä.

Suomalaiset syövät 74,6 kiloa lihaa vuosittain per nenä. Meistä 95 prosenttia syö lihaa jossain muodossa. Se on paljon, ja se on suuri ongelma.

Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna elokuussa. Lähes viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Jos jokainen maapallon asukas kuluttaisi yhtä paljon kuin me suomalaiset keskimäärin, tarvitsisimme kolme maapalloa.

Itselleni shokkiterapia on tehnyt monen haitallisen kulutusvalinnan suhteen hyvää. Se, että kuulin lapsena hanhenmaksan puistattavasta valmistustavasta oli yksi syy siihen, että minusta myöhemmin tuli kasvissyöjä, vaikkei hanhenmaksa välttämättä ollutkaan arkiruokaa 90-luvun Itä-Helsingissä.

Olen kuluttajana edelleen hyvin kaukana siitä, mihin pitäisi päästä, mutta pyrin kasvissyönnin lisäksi tekemään muita ratkaisuja, jotka vähentävät energiankulutustani.

Tänä syksynä opettelin green office -tavoille aloitettuani työt ympäristöjärjestössä. Koneen laittaminen nukkumaan, kun poistun työpisteeltä ei ole iso vaiva, mutta vuoden mittaan tuhlaisin aikamoisen potin sähköä, jos jättäisin sen tekemättä joka kerta.

Listalla on pidemmän aikaa ollut kertakäyttöisten lounasrasioiden ja kahvikuppien käytön vähentäminen.

* * *

Ei haittaa, jos joku huomauttaa minulle näistä tai muista huonoista tavoistani. Kun kulutan, se ei ole ainoastaan henkilökohtainen valintani, koska se vaikuttaa ympäröivään maailmaan.

On hyvin tärkeää, että me länsimaiset tuhlaajat ja suurkuluttajat pyrimme päättäväisesti pienentämään omaa ekologista jalanjälkeämme. Kierrättämään, syömään ekologisemmin tuotettua ruokaa ja säästämään energiaa.

Itse asiassa olisi hyvä, jos meitä syyllistettäisiin vähän enemmän. Minkä takia meidän tunteitamme pitäisi säästellä, kun puntarissa on toisella puolella se, etteivät ihmiset joudu ilmastopakolaisiksi tai kärsi äärimmäisistä sääilmiöistä?

Jokainen meistä voi tehdä jotain ilmaston eteen, eikä se vaadi mahdottomia. Aina voi aloittaa yhdestä asiasta, esimerkiksi lihasta luopumisesta. Se on jo suuri päätös.

Ilmastotavoitteiden toteutumiseen tarvitsemme poliittisten päätösten lisäksi sen, että meistä jokainen tekee oman ilmastosopimuksen itsensä kanssa ja sitoutuu kuluttamaan sen verran, että yksi maapallo riittää.

Kirjoittaja työskentelee WWF Suomen markkinointisuunnittelijana ja vapaana toimittajana. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.