Vieraskolumni

Yhteisön katse lapsen identiteetin tukena

Helena Oikarinen-Jabai
13.10.2002

Ulkomaalaisvastaiset liikkeet ovat viime aikoina nostaneet päätään Euroopassa. EU:ssa on keskusteltu unionin ulkopuolelta tulevan maahanmuuton rajoittamisesta. Tummaihoiset maahanmuuttajat koetaan Suomessakin uhkana, ja monet kokevat pelkoa ja epäluuloa heitä kohtaan. Mitä se merkitsee meidän suomalaisten äitien kannalta, joiden lapset usein luokitellaan ulkonäön perusteella ei-eurooppalaisiksi?

Tapaus Helsingistä kesältä 2002: Äiti istahti raitiovaunussa vanhusten paikoille kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Seuraavalta pysäkiltä sisään tuli paljon kärsimättömiä ihmisiä. Äiti olisi tarjonnut paikkansa sitä enemmän tarvitseville pyytämättäkin, mutta ei ehtinyt, sillä takaa tullut vanha rouva ehti ensin: "Nousisitko ylös", hän sanoi alentuvaan ja tympeään sävyyn lapselle. Kaikki kolme nousivat ylös, jolloin keskusteluun puuttui takana istunut keski-ikäinen nainen. "Kyllä suomalaisille lapsille opetettaisiin", hän toisteli halveksuen ja äitiä ja lapsia kohtaan avointa inhoa osoittaen. Äiti vastasi naiselle, että hänen lapsensa ovat kyllä ihan suomalaisia. "Niinpä niin, näkeehän sen", nainen ja vanhus naurahtelivat.

Kaikki myöhemmin mieleen tulleet sopivat kommentit juuttuivat äidin kurkkuun, sillä hän ei ollut valmistautunut yhtäkkiä puolustamaan julkisessa liikennevälineessä omaa ja lastensa olemassaolon oikeutta. Kukaan raitiovaunussa ei puuttunut keskusteluun. Eräs keski-ikäinen mies heittäytyi keskustelemaan rouvan kanssa Mannerheimista, Suomen itsenäisyydestä ja vuoden 1943 paleltuneista lantuista. Halveksimatta rouvan epäilemättä kovaa menneisyyttä äiti jäi ihmettelemään, mikä lapsissa ärsytti rouvaa. Miksi lasten ulkonäkö sai rouvan muistelemaan Mannerheimia ja Suomen itsenäisyyttä?

Matkustaessamme lastemme isien kotimaissa Länsi-Afrikassa tytärtemme afrikkalaisuutta pidetään usein yhdistävänä linkkinä, joka avaa ovet paikalliseen yhteisöön. Euroopassa heidät rajataan ihonvärin perusteella usein ulkopuolisiksi - joskus niin käy lastemme seurassa myös meille, valkoisille äideille. Negatiivinen katse kohdistuu koko perheeseen, ja se on hämmentävä kokemus.

Afrikkalaisuuteen liitetään meillä vielä paljon eksotisoivia mielikuvia, kuten urheilullisuus, rytmitaju, eroottisuus, köyhyys, villiys. Eksotisointi voi olla mukana tukemassa positiivista itsetietoisuutta. Jos siihen liittyy negatiivisia merkityksiä, se muuttuu vieraannuttavaksi. Lapselle tämä on erityisen vaikeasti käsiteltävä asia, koska hänen minäkuvansa on vasta muodostumassa.

Paitsi perheen, myös yhteisön tapa katsoa lasta vaikuttaa ratkaisevasti lapsen itsetuntoon. Toisaalta, jos lapsella on keinoja työstää merkityksiä, joita yhteisö hänelle antaa ulkonäköön liittyen, omasta erityisyydestä voi tulla positiivinen kokemus.

Kokemuksemme mukaan Suomessa on tavallista, että erilaisuuteen suhtaudutaan joko torjuvasti tai siitä vaietaan. Vaikenemalla erilaisuus kierretään ja poistetaan kokemuspiiristä. Avoin keskustelu edesauttaa kulttuuristen merkitysten purkamisessa ja tukee lapsen omaa identiteettiprosessia. "Värisokeus" eli ajatus siitä, että kaikki ovat samanlaisia, kuulostaa oikeudenmukaiselta. Se voi kuitenkin johtaa siihen, että valtakulttuuri nähdään normina ja erilaisuus huonommuutena. Yhteisön värisokeus saattaa vahvistaa näkymättömyyden kokemusta. Jos valtaväestöstä poikkeavat ihmiset ovat erityisten katseiden ja tarkkailun kohteena, värisokeus on lähtökohtana kummallinen.

Suomessa on totuttu siihen, että toisten asioihin ei puututa. Hiljaisuuden taakse on helppo piiloutua, olla ottamatta kantaa puolesta tai vastaan. Tämänlaatuinen "suvaitsevaisuus" kääntyy helposti ympäristössä ilmenevän syrjinnän tai väkivallan hiljaiseksi hyväksymiseksi. Nimittelyyn ei helposti puututa ja sanojen merkityksiä pidetään itsestään selvinä, eikä kieltä tarkastella osana vallankäyttöä.

Mielestämme nyky-Suomessa olisi löydettävä keinoja keskustella avoimesti ihonväriin liitetyistä mielikuvista, merkityksistä ja niiden historiasta. Asioiden pohtiminen lieventää ennakkoluuloja ja tekee suomalaisuudestakin pikemminkin laajenevan kuin poissulkevan. Suomalainen identiteetti voi muodostua erilaisista perinteistä, tarinoista ja kokemuksista.