Vieraskolumni

Yhden tyttären elämä

Guillermo Rivera katosi vuonna 2008 matkalla kuntosalille Bogotássa Kolumbiassa. Rivera on yksi kymmenistä tuhansista kadonneista, mutta isäänsä kaipaamaan jäänyt Shaira on yksi sadoista tuhansista, jotka toivoisivat edes vähän oikeutta.
Olli Seuri
13.9.2011

Shaira Riveran elämä muuttui täysin 22. päivä toukokuuta 2008. Sinä päivänä häneltä vietiin isä. Isä-Guillermo lähti aamulla tapansa mukaisesti treenaamaan, mutta ei saapunut koskaan kuntosalille. Eikä palannut kotiinsa.

Perhe yritti läpi illan tavoitella Guillermoa, mutta hänen puhelimensa oli suljettu. Seuraavana päivänä he kuitenkin saivat puhelun Guillermon numerosta. Miesääni sanoi, että Guillermo on meillä, hän on elossa. Uutta puhelua ei tullut.

Alkoi 80 päivän etsintä ja odotus, joka päättyi tietoon Guillermon kuolemasta. Ruumis oli löytynyt joukkohaudasta Ibaguésta, parin sadan kilometrin päässä Bogotásta. Guillermo oli tapettu jo kaappaamista seuraavana päivänä.

Shaira on nyt 25 vuotta. Ennen isänsä katoamista hän ei ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta nyt hän on mukana järjestössä, joka hakee oikeutta kadonneille ja heidän perheilleen. Guillermo Riveran tapauksessa ei ole tuomittu ketään, eikä tapahtumistakaan ole täyttä varmuutta. Shaira toivoisi, että syylliset saataisiin vielä kiinni, sillä ilman tuomioita ongelma ei katoa mihinkään.

***

Viimeisimmän virallisen tiedon mukaan Kolumbiassa on kadonnut 61 604 ihmistä vuoden 1942 jälkeen. Näistä kaikki eivät toki ole aseellisen konfliktin uhreja, mutta uhreja lasketaan olevan jopa enemmän kuin Chilessä ja Argentiinassa 1970-luvun diktatuurien "likaisten sotien" aikana.

Katoamisten taustalla ovat olleet etenkin oikeiston puolisotilaalliset joukot ja Kolumbian armeija, joissakin tapauksissa myös sissit. Kyse on ollut poliittisesti motivoituneesta, usein valikoivasta ja suunnitelmallisesta toiminnasta. Niin vasemmistolaiset toimijat kuin ruohonjuuriaktiivit on hiljennetty. Aseellinen konflikti on riittänyt syyksi.

Esimerkiksi Guillermo Riveran tapauksessa silminnäkijätodistaja on kertonut poliisien kaapanneen Guillermon autoonsa. Lisäksi seuraavana päivänä tullut puhelu on jäljitetty Metan alueelle, joka oli puolisotilaallisten joukkojen vahvaa aluetta. Kun Guillermon tiedetään olleen sosialisti ja ammattiyhdistysjohtaja, vaikuttaa murhan motiivi selvältä.

***

Shaira on ollut erityisen pettynyt oikeuslaitokseen isänsä tapauksen tutkinnassa. Hän on törmännyt useita kertoja asenteeseen, jonka mukaan vasemmistolainen aktiivisuus on ollut oman haudan kaivamista. Riveran tapaus osoittaakin ikävällä tavalla, että vielä 2000-luvulla Kolumbiassa voi joutua maksamaan poliittisesta aktiivisuudesta hengellään.

Niin sanotut tahdonvastaiset katoamiset (forced disappearance) ovat vähentyneet viimeisten vuosien aikana, joskin niitä on edelleen satoja vuodessa. Rikoksia on vähentänyt etenkin puolisotilaallisten joukkojen aseistariisumisprosessi, josta muun muassa armahdukset tekivät ristiriitaisen.

Yksi vuosikymmeniä kestäneen konfliktin yhteiskunnallisesti tuhoisimmista seuraamuksista on ollut se, että niin monesta rikoksesta on selvinnyt ilman tuomiota. Nyt maassa on aloitettu konfliktin uhrien menetysten korvaaminen, mutta sen ei pitäisi poistaa oikeusvastuuta.

Jokaisessa aseellisessa konfliktissa on monta totuutta ja monta näkökulmaa, mutta uhrien totuus on aina kaikkein kouriintuntuvin. On sitten kyse vasemmistolaisten sissiryhmien, oikeiston puolisotilaallisten joukkojen tai armeijan uhreista ja heidän omaisistaan, on heidän kaikkien elämä usein muuttunut peruuttamattomasti.

Myös Shaira on kaivannut isäänsä kohta neljä vuotta, eikä hän vieläkään varmasti tiedä miksi tai miten hänen isänsä murhattiin.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka vieraili Kolumbiassa huhti-toukokuussa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.