Vieraskolumni

WTC-iskut veivät identiteettini Indonesiassa

Anu Lounela
12.11.2001

YOGYAKARTA -- Näytänkö länsimaalaiselta, kristityltä tai ehkä yhdysvaltalaiselta, vaikka olen suomalainen, muslimi ja avioliitossa indonesialaisen miehen kanssa? Identiteettini ei koskaan vaivannut minua ennen hyökkäystä WTC-rakennuksiin Yhdysvalloissa. Nyt asiat ovat toisin, kun joukko indonesialaisia muslimeja on alkanut osoittaa mieltään Yhdysvaltoja ja länsimaiden kansalaisia vastaan.

Törmäsin muutokseen hyvin konkreettisesti. Ajoin taksilla Jakartan keskustassa Yhdysvaltojen suurlähetystöön, ja haastattelin siellä erästä virkanaista. Olin suurlähetystössä tunnin verran. Kun yritin ulos suurlähetystön portista, jouduin vastatusten noin sadan muslimimielenosoittajan kanssa. Mielenosoittajat vastustivat Yhdysvaltojen hyökkäystä Afganistaniin ja uhkasivat ajaa länsimaalaiset ulos Indonesiasta.

***
Indonesialaiset tiedotusvälineet ovat kirjoittaneet siitä, kuinka vaarallista on olla länsimaalaisena Indonesiassa: koska tahansa islamilaiset ääriryhmät voivat käydä kimppuusi ja pyytää sinua poistumaan maasta. Tuttavat kyselevät, enkö ole vielä lähtenyt pois maasta, eikö pelota tai menisinkö ehkä Balille.

Ulkomaalaispiirit kuhisevat. Kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset ovat alkaneet pakata tavaroitaan, ja monet ovat jo lähteneet kotiin. Turisteja ei ole tullut maahan kuin ripauksittain. Indonesiassa pitkään asuneet miettivät varokeinoja mahdollisten "hyökkäysten" varalta.

Kun ulkomaalaisiin kohdistunut kohu lehdissä ja televisiossa oli jatkunut kuukauden, pysähdyin miettimään tilannetta. Olinko nähnyt yhtään todella vaarallista mielenosoitusta? Oliko kenenkään ulkomaalaisen kimppuun oikeasti hyökätty? Oliko kukaan häirinnyt minua tänä aikana? Vastaus kaikkiin kysymyksiin oli "ei".

Tosiasiassa kyseessä on enemmän mediakohu kuin todellinen uhka. Mieltään osoittavat äärimuslimiryhmät ovat yleensä pieniä, korkeintaan tuhannen hengen joukkoja. Mediakohun takia monet kuitenkin oivalsivat asuvansa maailman suurimmassa islamilaisessa maassa.

***
Johtavat poliitikot ovat mielenosoitusten takia tiukentaneet kantaansa Yhdysvaltoja vastaan, ja äkkiä vedettiin myös esiin ehdotus seitsemän sanan lisäämisestä Indonesian perustuslakiin. Ehdotuksen mukaan kaikkien Indonesiassa asuvien muslimien pitää noudattaa islamilaista lakia. Viimeksi samaa asiaa on esitetty vakavasti vuonna 1959.

Ehdotus tarkoittaisi käytännössä sitä, että musliminaisten pitäisi käyttää päähuivia, alkoholia ei saisi juoda, epäsiveellinen käytös (?) tulkittaisiin rikolliseksi toiminnaksi ja jokaisen muslimin pitäisi rukoilla viisi kertaa päivässä.

Teen töitäni muslimien kanssa päivittäin, eikä meistä kukaan puhu uskonnollisesta identiteetistämme. Kukaan ei tarkkaile, rukoillaanko viisi kertaa päivässä tai harjoitetaanko islamia. Yksikään meistä ei tukenut Yhdysvaltojen hyökkäystä Afganistaniin, mutta emme silti alkaneet vaatia islamilaista lakia tueksemme.

***
Ajatus islamilaisuudesta Indonesian kansallishengen nostattajana ja vaalijana onkin aika epäonnistunut. Indonesiassa islamia tulkitaan monella eri tavalla. Suurimmat islamilaiset järjestöt Nahdlatul Ulama ja Muhammadyah, joilla kummallakin väitetään olevan noin 30 miljoonaa seuraajaa, eivät tue perustuslain muutosehdotusta. Järjestöjen mukaan Indonesian kansallinen yhtenäisyys on vaakalaudalla, jos muslimeja vaaditaan noudattamaan islamilaista lakia, koska islamin tulkintoja on täällä niin moneen eri lähtöön, ja muut uskontokunnat saattaisivat kärsiä islamilaisen lain toteuttamisesta.

Ja pystyykö Indonesia vastustamaan Yhdysvaltojen taloudellista ja poliittista ylivaltaa paremmin islamilaisena maana? Epäilenpä.

Miksi sitten jotkut islamilaiset poliittiset puolueet ovat nostaneet asian taas esille? Käytännöllisistä syistä ainakin. Vuoden 2004 vaalit lähestyvät, ja Indonesian taloudellinen tilanne on huonontunut entisestään - presidentinvaihdosta huolimatta. On siis aika yrittää saada islamilaisia massoja puolueiden taakse.

***
Tultuani ulos Yhdysvaltain suurlähetystöstä luikin nopeasti mielenosoittajajoukon ohi kadulle ja otin jälleen taksin. Keskustassa ajoimme jälleen Yhdysvaltoja vastustavaan mielenosoitukseen. Piilouduin vaistomaisesti penkkien taakse. Minusta tuntui, että jokin osui autoon, mutta ehkäpä vain kuvittelin, ja ainoastaan identiteettini sai kolhun.