Vieraskolumni

We love WTO & USA!

Monella vapaakauppaideologian vastustajalla taitaa muutaman vuoden kuluttua olla jo ikävä WTO:ta. Myös Yhdysvallat saattaa tulevina vuosikymmeninä osoittautua sittenkin hyväksi viholliseksi, kun Kiina alkaa tosissaan liikutella lihaksiaan.
Pasi Nokelainen
28.11.2006

Pasi Nokelainen (kuva: Mikko Toivonen)Maailman kauppajärjestöä WTO:ta kuuluu kritisoida jo ihan tavan vuoksi. Tämä oli yksi ensimmäisiä tajuntaani iskostuneita ajatuksia, kun aloin vuosituhannenvaihteessa seurata, mitä mieltä järjestöväki on keskeisistä kehityspoliittista kysymyksistä.

Toisille kyse on jo periaatteesta: siitä, ettei yhä uusia elämänalueita tulisi ehdollistaa markkinoille ja asettaa alttiiksi kilpailulle. Toisille kysymys on järjestelmän epädemokraattisuudesta: siitä, että päätökset syntyvät lehmänkaupoilla, joita näennäinen "yksi ääni per maa" -periaate korkeintaan hidastaa.

Pidän molempia näkemyksiä oikeutettuina, mutta tärkein näkökulma minulle on kuitenkin käytännönläheinen: jos köyhyys todistettavasti vähenee ja inhimillinen kehitys etenee, on turha tulla sanomaan, että "väärin sammutettu", vaikka muutoksen olisikin aikaansaanut joku epäpyhä toimija.

Juuri käytäntö on saanut miettimään, että WTO-järjestelmä on ehkä sittenkin parempi kuin sen vaihtoehdot.

***

WTO:n neuvottelurintamalta Genevestä ei ole viime vuosina juuri kuultu uutisia. Pattitilanne on pannut vauhtia erilaisten alueellisten ja kahdenvälisten kauppasopimusten solmimiseen.

EU neuvottelee EPA-sopimuksista 77 kehitysmaan kanssa. Yhdysvalloilla on omat vääntönsä muun muassa Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Yhteistä näille sopimusprosesseille on se, että ne menevät paljon pidemmälle kuin WTO.

EU esimerkiksi ajaa EPA-neuvotteluissa eteenpäin ns. Singaporen aiheiden kuten investointien, kilpailun ja julkisten hankintojen sisällyttämistä sopimuksiin. Kehitysmaat ovat torjuneet ne useampaan kertaan WTO:ssa, mutta nyt niiden rintama on oleellisesti huterampi, sillä maat on jaettu kuuteen alueellisen neuvotteluryhmään.

Yhdysvalloille samankaltainen "keittiön kautta" ajettava aihe ovat lääkkeiden patenttisuoja. Sen solmimissa sopimuksissa on heikennetty tai poistettu kansanterveydellisistä syistä kehitysmaille sallitut poikkeukset esimerkiksi halpojen kopiolääkkeiden valmistamiseen hiv/aids-epidemian runtelemissa maissa.

Alueellinen suuntaus kauppapolitiikassa on saanut erään ulkoministeriön virkamiehen yksityisesti arvioimaan, että viiden vuoden sisällä kansalaisjärjestöt alkavat kampanjoida WTO:n puolesta. Sen verran armottomalta meininki on Merikasarminkin näkövinkkelistä näyttänyt.

WTO on ollut siinä mielessä hyvä vihollinen, että se on helppo nimetä ja siitä saa kohtalaisen paljon tietoa jo ihan tavallisista tiedotusvälineistä. Helsingin Sanomien arkisto tuottaa 2 153 osumaa hakusanalla "WTO". Muistaako joku sen sijaan joskus lukeneensa artikkelia EPA-sopimusneuvotteluista mistään suomalaisesta sanomalehdestä ?

***

Toinen suuri saatana, jota ehkä sittenkin opimme vielä rakastamaan on Yhdysvallat. Tämän opetuksen tarjoaa meille Kiina.

Kiina tekee tuloaan Afrikkaan neuvottelemalla laina- ja kauppasopimuksia lukuisten afrikkalaisten maiden kanssa. Periaatteessa Kiinan politiikka on edistyksellistä, sillä yuaneja saa ilman talouspoliittisia ehtoja. Tämä lisää kehitysmaiden päättäjien liikkumavaraa tehdä itsenäistä politiikkaa. Toisin on kehitysrahoituslaitosten tai länsimaiden kanssa. Ne harrastavat kytkykauppaa, jossa dollareiden ja eurojen mukana tulee vaatimuksia esimerkiksi talouselämän yksityistämisestä.

Ongelma on siinä, ettei Kiina ehdollista apuaan myöskään ihmisoikeuksien kunnioittamiseen: omia kansalaisia vähintäänkin välillisesti Darfurissa tappava Sudan on ihan yhtä hyvä yhteistyötaho kuin mikä tahansa muukin maa. Itse asiassa keskivertoa parempi, koska Sudanilla on öljyä.

Toki on totta, että Yhdysvallat kunnioittaa ihmisoikeuksia ulkopolitiikassaan varsin valikoivasti eli silloin kuin muut edut eivät paina kyseisen maan kohdalla enemmän. Tämäkin vähä on kuitenkin enemmän kuin Kiinan politiikka, jossa ihmisoikeudet on kategorisesti rajattu pois kanssakäymisestä ulkovaltojen kanssa.

Kirjoittaja työskentelee Kepassa kampanjatoimittajana. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.