Vieraskolumni

Voitto

Ihmisoikeuksien voitto Burmassa, pieni askel kohti demokratiaa – vai sotilasjuntan hallitsemaa silmänlumetta ulkopuolisille?
Marie Kajava
8.4.2012

Kun kirjoittaa yllä olevan otsikon – siis yksinkertaisen sanan ”voitto” – sen deletoi saman tien ja miettii, uskaltaako näin sanoa, onko liian varhaista puhua voitosta, tukeeko raflaavalla otsikolla kehitystä oikeaan vai väärään suuntaan vai onko niin, että pienistäkin edistysaskelista nimenomaan pitää puhua voittoina?

Kirjoitan nyt mielestäni merkityksellisestä asiasta: burmalaisen ihmisoikeuspuolustajan ja rauhannobelisti Aung San Suu Kyin ja NLD-puolueen äänestysvoitosta Burman täytevaaleissa.

Kirjoittaessani tätä tietoni perustuu oppositiopuolueen omaan uutisointiin, varsinaiset viralliset vaalitulokset kuulemme pian. Näyttää siis siltä, että Aung San Suu Kyi pääsee parlamenttiin, jossa hän voi vaikuttaa maansa lainsäädäntöön.

***

Jo vuosikymmenten ajan Aung San Suu Kyi on antanut kasvonsa synnyinmaalleen ja sen ihmisoikeustilanteelle: sotilasdiktatuurin, poliittisten vankien, köyhyyden ja sensuurin Burmalle, jossa harvoilla ja valituilla menee loistavasti, enemmistön elinolosuhteet ovat vaikeat eivätkä perusoikeudet toteudu.

Demokratiapuolue NLD ei ole ensimmäistä kertaa kiinni parlamenttipaikassa: puolue voitti vaalit selvästi jo vuonna 1990, mutta maata johtanut sotilasjuntta mitätöi tuolloin äänestystuloksen ja määräsi Suu Kyin kotiarestiin.

Vuonna 2010 sotilasdiktatuurista vapautuneessa Burmassa järjestettiin vaalit 20 vuoden tauon jälkeen. Sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai tuolloin jopa 80 prosenttia parlamenttipaikoista. Siirtymistä kansanvaltaan pidettiin näennäisenä ja vaalitulosta vilpillisenä. Vaikka sotilasjuntta nimellisesti lakkautettiin, valta pysyi samoissa käsissä kuin ennenkin.

Aung San Suu Kyi vapautui kotiarestistaan vasta vaalien jälkeen, marraskuussa 2010.

***

Tänä keväänä huhtikuun alussa suoritettujen täytevaalien alla epäiltiin vaalivilppejä ja uutisoitiin Aung San Suu Kyin huonosta terveydentilasta, hänen vaalipuheidensa sensuroimisista, vaalitulosten käpälöimisistä.

Maata hallitsevalla pääpuolueella on kuitenkin "ulkopuolisten paineiden" eli Yhdysvaltain ja EU:n kansainvälisten pakotteiden lasti kannettavanaan. Burmalle luvattiin jo etukäteen pakotteiden höllentämistä, mikäli vaalit pidetään rehellisesti. Burma puolestaan lupasi päästää ulkopuolisia vaalitarkkailijoita maahan, ja helmikuussa maan hallitus julkisti ensimmäisen budjettinsa vuosikymmeniin.

Uutisia avautuvasta Burmasta tulvii maailmalle. Ne puhuvat luonnonvarojen rikkauksista tai Burmasta seuraavana Kiinana. Sulkeutunut ja sensuroiva yhteiskunta saattaa siis olla matkalla kohti parempaa tai sitten sen valtakoneisto kiinnittää huomion Burmaan positiivisessa valossa, koska toivoo taloudellisen tilanteen kohenemista. Tässä se myös onnistuu: Yhdysvallat ilmoitti heti vaalien jälkeen lieventävänsä joitain Myanmaria koskevia talouspakotteita.

Kaikkea Burmasta ja muutoksesta puhuvaa on peilattava siinä valossa, että tuoreet vaalitulokset muuttavat todellisia asetelmia vain vähän: valtaa parlamentissa pitää entisistä sotilasjuntan kenraaleista koostuva USDP-puolue, ja maan perustuslaki takaa 25 prosenttia parlamenttipaikoista sotilaille. Toivottavasti Suu Kyin paikka parlamentissa ei tarkoita sitä, että hänen äänensä on helpommin hiljennettävissä, kun parlamentissa vastassa on satoja valtapuolueen ääniä.

***

Oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin kasvot symboloivat moneen suuntaan. Hän on köyhille burmalaisille merkki toivosta. Hän on ihmisoikeuksien puolesta työskenteleville se pieni valonpilkahdus tai askel eteenpäin pitkäjänteisessä ja hitaita muutoksia sisältävässä työssä. Hän on monelle ihmiselle muistutus ihmisoikeusloukkauksista, joita tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

Aung San Suu Kyin elämä on myös kiinnostava tarina. Yksilö, jonka kautta on koskettava kertoa.

Pari kuukautta sitten näin tanskalaisen Anne Gyrithen vuonna 2011 ohjaaman dokumenttielokuvan "Aung San Suu Kyi, peloton", jossa naisen elämää valotettiin kiinnostavasti.

Dokumentin Suu Kyi on vaimo ja kahden lapsen äiti Oxfordin läheisyydessä, tavallisessa keskiluokkaisessa lähiössä. Hän lähtee synnyinmaahansa hoitamaan sairasta äitiään ja tulee vedetyksi demokratiatyöhön. Hän jää Burmaan tekemään samaa työtä, jota hänen vuonna 1945 murhattu isänsä, kenraali Aung Sai teki aikoinaan. Suu Kyi ei voi enää palata perheensä luokse Oxfordiin. Hän on dokumenttielokuvassa kotiarestissa istuva, periksi antamaton ja älykäs nainen.

Myös fiktioelokuva on tarttunut Suu Kyin tarinaan. Viime vuonna ensi-iltansa sai Luc Bessonin ohjaama elokuva "The Lady". Se kertoo Suu Kyin demokratiatyöstä Burmassa sekä hänen suhteestaan edesmenneeseen aviomieheen, kirjailija ja tutkija Michael Arisiin.

Toivottavasti tämä kaikki Burman demokratiajohtajattareen kiinnitetty huomio päätyy viimein sinne, minne Suu Kyi epäilemättä toivoo: myös niiden burmalaisten ulottuville, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Heitä on paljon.

Vaikuttaa siis siltä, että viimeaikaiset tapahtumat Burmassa ovat ainakin Aung San Suu Kyin kannalta merkittäviä. Burman ja demokratian toteutumisen kannalta ne ovat tärkeitä, mutta vasta aivan pikkuruisia. Köyhyydessä elävien burmalaisten kannalta ne ovat edelleen lähinnä toivoa paremmasta.

***

Kirjoitan sanan "voitto" uudelleen ja päätän, että sitä on voitava käyttää, ilman kysymysmerkkejä. Voitto, koski se sitten politiikkaa, jalkapallopeliä, ihmisen sisäistä kamppailua, on aina sidoksissa olosuhteisiin. Voitetaan jotakin jossakin tilanteessa.

Yhden erän voittaminen on merkittävää, mutta edessä on monta tulevaa erää. Ja silti katse on voitava kääntää hetkeksi voittoon ja iloittava siitä.

Aung San Suu Kyitä varmasti hymyilyttäisi tämä. Hän on itse kuvannut voittoa Burman täytevaaleissa askeleeksi kohti demokratian ensimmäistä askelta. Vaikka voitto on pieni askel eteenpäin ja kohti demokratiaa, Burmaa hallinnoiva valtapuolue voi tuskin ottaa sitä kevyin perustein taaksepäin.

Kolumnisti on vapaa kirjoittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.