Vieraskolumni

Visio vastuullisesta Euroopasta

Euroopalla on vastuu tarjota maailmalle visio oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta.
Timo Lappalainen
12.5.2009

Timo Lappalainen

Viimeaikaiset ruoka-, energia- ja finanssikriisit ovat osoittaneet, että globalisaatio ilman pelisääntöjä aiheuttaa uhkia ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuudelle. Maailmanlaajuiset kriisit edellyttävät maailmanlaajuisia ratkaisuja. Nyt kuitenkin vaaditaan myös sellaisia päätöksiä, joissa ihmiset ja meidän elinpiirimme – ympäristö – palautetaan ratkaisujen keskiöön.

Kansojen ja valtioiden välisen kanssakäymisen on perustuttava sellaisille periaatteille, joissa ihmiselämää ja luontoa pidetään itseisarvoina ja suojellaan, sen sijaan, että ne nähtäisiin vain välineinä taloudellisten tai poliittisten intressien edistämiseen.

Globaalit ratkaisut voivat olla kestäviä ja hyväksyttäviä vain silloin, kun niissä kunnioitetaan edellä mainittuja itseisarvoja ja kun ne ulottuvat yli sukupolvien ja maantieteellisten rajojen. Kestäviin ratkaisuihin päästään vain vahvoilla visioilla ja johtajuudella. Euroopan unionilla on mahdollisuus – ja velvollisuus – vahvoihin visioihin ja johtajuuteen.

***

Euroopan vastuu ulottuu menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Vuosisatoja kestänyt kolonialismi ja oman teollisuuden suojaaminen loivat pohjan Euroopan vauraudelle. Vastuullinen Eurooppa tunnustaa roolinsa rakenteellisen eriarvoisuuden luomisessa, joka on johtanut ennennäkemättömään köyhyyteen: noin miljardi ihmistä on aliravittuja.

Eurooppa on jo suurin kehitysrahoituksen antaja, mutta vuonna 2008 puhjenneet kriisit osoittivat sitoumusten hataruuden. Samaan aikaan kun tuhansia miljardeja dollareita on pumpattu pankkijärjestelmien tukemiseen, näyttää siltä, että monet Euroopan maat ovat lipsumassa apulupauksistaan. Vuosikymmenten aikana saavutetut tulokset kehitysmaissa esimerkiksi lapsikuolemien vähenemisessä ja lasten koulunkäynnin lisääntymisessä ovat vaarassa murentua, ellei Eurooppa pidä lupauksistaan kiinni.

Rohkaiseviakin merkkejä Euroopan johtajuudesta on saatu. Viime vuonna avunantajamaiden konferenssissa Accrassa saatiin EU:n toimien ansiosta aikaan kehitysmaiden omaa osallisuutta korostava lausuma: kestävä kehitys ja avun suuntaaminen oikeisiin kohteisiin toteutuvat parhaiten, kun kehitysmaat itse saavat vastuun ja päättävät oman kehityksensä toimenpiteistä ja valinnoista.

***

Tällä hetkellä Euroopan vastuu edellyttää johtajuutta kansainvälisten kriisien taustalla olevien ongelmien ratkaisemisessa. Nykyisen kaltaiset kriisit voidaan tulevaisuudessa välttää ainoastaan radikaaleilla muutoksilla rahoitus- ja markkinajärjestelmiin. Ne on valjastettava ihmisten palvelemiseen eikä toisinpäin.

Säätely ja ohjaus voivat toimia tehokkaasti vain, kun niitä tukee mahdollisimman moni, mieluiten kaikki maailman maat. Laajan tuen varmistaminen edellyttää myös todellisten osallistumismahdollisuuksien luomista. Kansainvälisten rahoituslaitosten demokratisointi ja ennen kaikkea kehitysmaiden äänivallan voimakas lisääminen niissä ovat keskeisiä askelia osallistumisen lisäämisessä.

Vastuullisen Euroopan on vaikeina aikoina nostettava esille monenkeskisten neuvottelu- ja sopimusjärjestelmien ylivertaisuutta. Tähän päästään korostamalla ja vahvistamalla YK:n toimivaltaa.

***

Euroopan vastuu tulevaisuudesta on kehittää omaa rooliaan nykyisen kilpailu- ja markkinaideologian kaikkivoipaisuuden ja jatkuvan kasvun logiikan haastajana. Köyhyys, nälkä ja konfliktit syntyvät rakenteellisesta eriarvoisuudesta. Eriarvoisuus taas elää ja kasvaa ainoastaan rikkaan Pohjoisen tarrautumisesta omaan elintasoonsa ja koskemattomuuteensa.

Oikeudenmukaisen maailman edellytysten toteuttaminen edellyttää kasvun ja vallan lähtökohtien sekä nykyisten kulutustottumusten muutosta.

Visio oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta edellyttää Euroopalta rohkeutta johtaa myös "heikkona". Euroopan tulee suostua tinkimään omasta elintasostaan ja vakuuttaa 500 miljoonaa kansalaistaan siitä, että tällainen vastuunsa tunteva Eurooppa on käytännössä ainoa mahdollisuus turvata paitsi Euroopan, myös koko maailman tulevaisuus!

Kirjoittaja on Kepan toiminnanjohtaja.