Vieraskolumni

Visiitillä terrorismin kehdossa

Syyrialaiset valittavat sitä, kuinka presidentti Bush on tehnyt hallaa maan maineelle ja tyrehdyttänyt turismin.
Sanna Negus
24.4.2005

Sanna Negus

Syyria ei tule ensimmäisenä mieleen ratkiriemukkaana matkakohteena. Onhan George W. Bush leimannut sen lähestulkoon pahan akselin maaksi, hirvittäväksi diktatuuriksi, joka valmistaa massatuhoaseita ja tukee terrorismia. Ehkä se on tuota kaikkea, mutta Damaskoksen kaduilla tallatessa tuo luonnehdinta tuntuu hihasta vedetyltä, epätodelliselta.

Damaskoksessa ei juuri näy ulkomaalaisia katukuvassa, mutta satunnainen matkailija saa kulkea kaduilla aivan rauhassa. Ihmiset ovat tunkeilemattoman ystävällisiä ja vain vanhan kaupungin turistialueilla ohikulkijoita puhutellaan - kaupankäynti mielessä. Yksityisissä keskusteluissa ihmiset valittavat sitä, kuinka presidentti Bush on tehnyt hallaa Syyrian maineelle ja turisteja kaivattaisiin kipeästi lisää. Maassa on valtavasti muinaisia monumentteja eri aikakausilta sekä niin islamilaisia kuin kristittyjäkin hyvin säilyneitä muistomerkkejä.

***

Jotakin turistien harvinaisuudesta kertoo Syria Times -lehden otsikko viime viikolta: "Ranskalainen turistiryhmä vierailee Palmyrassa." Lyhyt artikkeli lainaa kahta ranskalaista, joista toinen toteaa, että "Syyrian kansalla on useita kulttuureja ja sivilisaatioita". Toinen turisti kertoo tuntevansa olonsa turvalliseksi ja kiittelee syyrialaisten vieraanvaraisuutta. "Se, mitä länsimainen media raportoi Syyriasta, ei ole totta", hän sanoo.

Vaikka terrorismin tukijoiden maassa ollaan, yksittäiset amerikkalaiset ovat silti uskaltautuneet Syyriaan. Siitä todistaa Syria Timesin puolen sivun artikkeli otsikolla "Amerikkalainen turisti: Syyriassa on todellista laatua". Juttu lainaa Syyrian turismiministeriä, joka toivoisi maahan lisää turismi-investointeja ja erityisesti eurooppalaisia turisteja. Tätä nykyä 74 prosenttia turisteista on arabeja, sillä he eivät tarvitse maahan viisumia.

Juuri tähän liittyvät Yhdysvaltain syytteet terrorismin tukemisesta. Syyrian kautta on kulkenut muista arabimaista (ja Syyriasta) vastarintataistelijoita naapurimaahan Irakiin. Jenkkien mielestä syyrialaiset eivät ole sulkeneet rajaa tarpeeksi hyvin ja siten estäneet taistelijoiden liikennettä. Syyria on puolestaan vastannut, ettei sillä ole tarpeeksi voimavaroja koko rajan valvomiseen. Ja Yhdysvallat syyttää siten Syyriaa terrorismin tukemisesta.

***

Yhdysvaltain politiikka ja varsinkaan Bush ei ole suosittu missään päin Lähi-itää, vähiten Syyriassa. Yhdysvallat asetti maalle talouspakotteita, mutta käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä, sillä maiden välillä ei juurikaan ole kauppaa. Pakotteet vaikuttavat lähinnä symbolisella tasolla - kukapa haluaisi investoida paariavaltioon?

Yhdysvalloilla on toki diplomaattisuhteet Syyrian kanssa - ainoana maana, jota Yhdysvallat syyttää terrorismin tukemisesta. Syyriassa ollaan kahta mieltä siitä, miten paljon ulkoinen - siis Yhdysvaltojen - painostus on auttanut pienissä reformiaskeleissa, joita hallitus on ottanut viime aikoina. Muutokset ovat kuitenkin pitkälti kosmeettisia ja oppositiota ahdistellaan edelleen. Valtion virastotalojen ulkoseinämillä on näkyvä muistutus siitä, että eletään diktatuurissa: edesmennyt Hafez al-Asad ja poika Bashar al-Asad katsovat kuvista vakavina, kaikkivaltiaina.

Mutta viime vuosina sananvapaus on kasvanut ainakin internetin kautta. Kaduilla näkee nuoria trendikkäissä vaatteissa ja kalliit autot on parkkeerattu länsimaistyylisten kahviloiden edustoille. Syyriassa näkee myös joitakin amerikkalaisia tuotteita, mutta ne ovat teoriassa kielletty. Siksi tämä on varmaan niitä harvoja maailmankolkkia, minne amerikkalaiset pikaruokaketjut eivät ole vielä rantautuneet. Niiden tilalla on sen sijaan - yllätys yllätys: Turun lahja maailmalle eli Hesburger. Huhut kertovat että samainen yrittäjä aikoo perustaa liikkeen myös kotikaupunkiini Kairoon.

***

Kairoon verrattuna Syyria on rauhan tyyssija. Jos Kairossa naisille vihellellään ja huudellaan perään joka korttelissa, Damaskoksessa saa kulkea ilman liimaantujia. Juttelin asiasta täällä erään suomalaisnaisen kanssa, joka oli kokenut samaa Kairossa. Hän oli aluksi luullut, että on tullut jo siihen ikään, ettei kiinnosta perään huutelijoita, mutta totesi, että kyse on vain erilaisista asenteista - syyrialaisten eduksi.

Mutta sitten eräänä iltana hän seikkaili kartan kanssa etsien taidegalleriaa. Seuraan lyöttäytyi mies, joka yritti opastaa, selvästi hämärät ajatukset mielessä. Lopulta mies keräsi rohkeutensa ja tiedusteli: "What is your opinion about love-making?" eli "Mitä ajattelet rakastelusta?"


Kirjoittaja on Kairossa asuva vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.