Vieraskolumni

Viimeinen naula

Matkailusta on tullut kivikovaa kansainvälistä politiikkaa.
Ville Luukkanen
9.9.2013

Kun Damaskoksen esikaupungeissa kaasutettiin hengiltä ennätysjoukko naisia ja lapsia, mustanaamioimaisesti samaan aikaan toisaalla kokoontui toinen ennätyssuuri seurakunta. Edellisen tapahtuman pääosaa näytteli näkymätön mies, toimintakykynsä menettänyt YK. Jälkimmäisessä saman YK:n lippu heilui iloisesti joka käänteessä. YK:n erityisjärjestö Maailman matkailujärjestö UNWTO — "juuendabljuutiiou" — kokoontui 20. yleiskokoukseensa Victorian putouksille Sambian ja Zimbabwen rajalla.

UNWTO syntyi vajaat sata vuotta sitten, kun hengissä selvinneet kömpivät ylös ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista, janosivat iloa elämäänsä ja lähtivät matkailemaan. Maailman matkatoimistot ja -järjestäjät tarvitsivat keskinäisen yhteistyöelimen ja perustivat sellaisen. Hallitusten väliseksi viralliseksi YK-järjestöksi UNWTO kehittyi vasta viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Se ei ole sattumaa.

Maailma ei enää matkaile satunnaisesti, se on jatkuvassa hyllyvässä liikkeessä. Vuonna 1980 maailmalla liikkui vajaat 300 miljoonaa turistia, nyt 1,3 miljardia. Parin miljardin turistin raja rikkoutuu vuosikymmenessä. Samalla perinteiset hegemoniat hajoavat. Suurin osa turismista suuntautuu jo nyt teollisuusmaiden sijasta nouseviin talouksiin. Matkailuteollisuudesta on tullut valtava bisnes, jonka nostaa tai kaataa kokonaisia talouksia. Samalla siitä on tullut kivikovaa kansainvälistä politiikkaa.

***

Tukahdutettuaan verisesti hallituksen vastaiset mielenosoitukset — arvioiden mukaan 800-1000 kuollutta — Egyptin hallitus katsoi tarpeelliseksi lähettää seuraavalla viikolla keskimääräistä huomattavasti suuremman valtuuskunnan UNWTO:n yleiskokoukseen. Delegaation johtaja, Egyptin turismiministeri, sanoi "tuovansa kokoukseen solidaarisuusviestin Egyptin kansalta". Maan paikallinen suurlähettiläs kommentoi osallistumista sanomalla "maailman tarvitsevan tietää, että Egypti on hengissä".

UNWTO:n yleiskokousta ei järjestetä asioiden käsittelemiseksi. Se tehdään muualla. Yleiskokous on viesti suuruudesta, tärkeydestä ja molempien kasvusta.

Tämänkertainen yleiskokous oli suurempi kuin koskaan: ensimmäistä kertaa kahden maan yhteisjärjestämä (Sambia, Zimbabwe), enemmän jäsenmaita kuin koskaan (120 jäsentä 155:stä), enemmän ministereitä kuin koskaan (49), enemmän delegaatteja kuin koskaan (lähes 1000), enemmän mediaa kuin koskaan aikaisemmin (900 journalistia). Suurempi, parempi, hienompi kuin koskaan. Käteisbudjetilla toimeentulevan Zimbabwen arvioitiin sijoittaneen järjestelyihin 12 miljoonaa dollaria, mikä on yhtä paljon kuin UNWTO:n kahden vuoden budjetti.

***

Panostus ei mennyt hukkaan. Kokouksen tärkein yksittäinen tulos oli edellisellä viikolla viidettä kertaa Zimbabwen presidentiksi valitun, ikinuoren 89-vuotiaan Robert Gabriel Mugaben voitelu legiitimiksi hallitsijaksi kansainvälisen yhteisön lämpimässä syleilyssä. Toveri Mugabe sädehti estradilla nauttien häpeilemättä maailman ihailusta. Sillä ei ole väliä, että maailma on Tadjikistan, Valkovenäjä, Kambodzha, Kolumbia tai Bahama. Kun riittävän monta kongolaista tai indonesialaista taputtaa, saksalaisten tai ranskalaisten jurnutus häviää. Ne taputtavat myös.

Jotta totuus ei unohtuisi, on rehellisesti myös mainittava, että UNWTO:lla on oikea missio. Järjestön tehtävä on edistää eettistä ja kestävää matkailua. Siitä puhuttiin paljon kokouksessa. Kaikki sitoutuivat siihen. Kukaan ei vastustanut.

Yleiskokouksen ajan UNWTO-mission toteutumisen perään katsoivat haukansilmillään järjestävien maiden presidentit, Robert Mugabe ja Michael Sata. Sarja molempien suuria kuvia koristi kokouspaikan ajoreittejä ainutlaatuisessa luonnonkauniissa Mosi-O-Tunyan kansallispuistossa Sambesi-virran molemmin puolin. Kuvat oli naulattu jumalattoman pitkillä rautanauloilla luonnonpuiston tuhatvuotisiin baobab-puihin.

Kirjoittaja on kehityspoliittinen sekatyömies, joka on työskennellyt neljällä mantereella järjestöhankkeissa, yksityisellä sektorilla ja valtioiden välisessä yhteistyössä. Luukkanen asuu nykyään Lusakassa Sambiassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.