Vieraskolumni

Suomi, viimeinen mohikaani

Britannia, Ruotsi, Islanti, Tanska ja Norja pistivät ovet säppiin Nicaraguassa. Suomi jää maahan Pohjoismaiden viimeiseksi mohikaaniksi.
Toni Sandell
19.10.2010

Brittien kehitysyhteistyöministeriö DFID sulki ovensa huhtikuussa 2009. Pian oli Nicaraguan pitkäaikaisen kumppanin Ruotsin vuoro. 30-vuotinen yhteistyö kaatui pitkälti Nicaraguan päätökseen abortin täyskiellosta.

Islannin kehitysyhteistyö jää puolestaan historiankirjoihin lyhyydellään. Lähetystö avattiin 2006. Islannin lähettiläs asetteli perheensä kuvia työpöydälleen, kun Englannin ja Ruotsin kollegat jo pakkailivat matkalaukkujaan.

Vajaan parin vuoden jälkeen lähettiläs valitteli, että projektit eivät ole lähteneet kunnolla käyntiin - johtuen erimielisyyksistä hallituksen kanssa. Syksyllä 2008 maailman talous romahti ja Islanti ajautui IMF:n kynsiin. Siihen loppui saarivaltion viuhahdus Nicaraguassa.

***

Tanskan vuoro tuli keväällä 2010, kun se ilmoitti lopettavansa tukensa Nicaragualle. "En halua käyttää Tanskan kehitysyhteistyörahoja Nicaraguan hallituksen ja siten demokratian vastaisen kehityksen edistämiseen", sanoi Tanskan kehitysministeri jo syksyllä 2009.

Hän viittasi kunnallisvaalien vaalivilppiin, oikeuslaitoksen politisoitumiseen, opposition tukahduttamiseen sekä väkivaltaan kansalaisjärjestöjä vastaan.

Viimeisimmän lähtöilmoituksen teki vastikään Norja, jonka lähettiläs pahoitteli, että nyt 15 lähetystön työntekijää jää työttömäksi. Hän ihmetteli julkisuudessa myös Nicaraguan politiikkaa, jota on "hyvin vaikea ymmärtää".

Seuraavaksi lähtijäksi veikkaillaan Hollantia.

***

Oviaan ovat laittamassa säppiin parhaat avunantajat. Ruotsi, Britannia ja Norja olivat Suomen tavoin antaneet osan tuestaan korvamerkitsemättömänä suoraan maan budjettiin.

Nicaraguan keskuspankin Mario Arana sanoi Ruotsin lähdön yhteydessä, että nämä takaiskut ovat "erittäin harmillisia, koska tämäntyyppinen apu on kaikkein joustavinta ja parasta maalle".

Toisaalta Pohjoismaat korostavat apunsa ehtona hyvän hallinnon ja demokratian merkitystä, mikä onkin syynä monen lähtöön.

***

Tilanne sulkee erään historiallisen syklin. Avunantajat tulivat Nicaraguaan vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen ja lähtevät hetkellä, jota hallitus kutsuu vallankumouksen jatkoksi 16 uusliberaalin vuoden jälkeen.

Monelle nykyiselle Euroopan päättäjälle presidentti Daniel Ortega on tuttu mies jo 1980-luvulta. Silloin Saksan ja brittien tulevat kehitysyhteistyöministerit korjasivat kahvia vapaaehtoisprikaateissa Nicaraguan maaseudulla ja Ruotsin tuleva suurlähettiläs koordinoi maansa sosialistien apua Ortegan johtamalle Nicaragualle.

Nyt oma koira puri, joten pettymys on melkoinen.

***

"Aikooko Suomikin lähteä?", nicaragualaiset usein kysyvät. Kysymyksen ymmärtää, onhan juhlista tapana lähteä samaan aikaan kaverien kanssa.

Juuri nyt on kuitenkin syytä pitkäjänteisen yhteistyön puolustamiseen. Nicaraguasta lähtemistä alkaisi jo olla vaikea perustella silläkään, että maassa olisi riittävästi avunantajia. Nicaragua on myös edelleen Latinalaisen Amerikan köyhin maa Haitin jälkeen.

Lisäksi avautuu mahdollisuus kehitysyhteistyön tehostamiselle. Jos lähetystö sulkee, se ei tarkoita, että kaikki varat pitäisi jäädyttää. Britit ovat jatkaneet tukeaan hyvään hallintoon esimerkiksi eurooppalaisten yhteisen korirahaston kautta ja maa kanavoi tukea myös Suomen ja Britannian yhteishankkeelle yrittäjyyden kehittämiseksi, jota Suomen lähetystö koordinoi.

Suomi jää paljon vartijaksi myös poliittisesti. "Jos kassa suljetaan, loppuvat myös mahdollisuudet vaikuttaa Nicaraguan kehitykseen", pahoitteli Tanskan ministeri oman maansa päätöksen yhteydessä.

Lisäksi Ruotsin ja Tanskan päätökset johtuvat osaltaan kansainvälisistä sopimuksista, joiden mukaan yhteistyötä keskitetään ja suunnataan suurempi osa avusta Afrikkaan. Suomi on jo kohdentanut kahdenvälisen kehitysyhteistyönsä kahdeksaan maahan, joista viisi on Afrikassa.

***

Kansainväliset pankit ovat tulleet täyttämään aukkoa, jonka kahdenväliset avunantajat ovat jättämässä. Vasemmistolaisen Nicaraguan hallituksen ystävällismielinen politiikka Maailmanpankkia ja IMF:ää kohtaan kummastuttaa, sillä vuosina 1990-2006 maassa yksityistettiin niiden avulla lähes kaikki mahdollinen ja valtio ajettiin rakennemuutoksilla nurkkaan.

Juuri lähtevät avunantajat - Norja ja Britannia etunenässä – olivat edellisvuosina ottaneet tiukan linjan Maailmanpankin ja IMF:n ehdollisuuksia vastaan.

Tärkeimmän nojan Nicaragua saa kuitenkin Venezuelan Hugo Chávezilta, jonka tuki on noin 400 miljoonaa dollaria vuodessa, saman verran kuin muu maahan virtaava yhteistyö yhteensä. Nicaraguan presidentinkanslia päättää rahojen käytöstä suoraan, eikä varoja tarvitse kierrättää valtion budjetin kautta.

Jos Venezuelan talousongelmat kasvavat, Nicaragua ajautuu rahoitusongelmiin ja myös Suomen lähetystössä alkaa käydä melkoinen liikenne.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen tiedottaja Nicaraguassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.