Vieraskolumni

Viikko riisipaastolla

Maanviljely on Kambodzhan kuivilla ylänköalueilla hankalaa. Siitä huolimatta se nähdään maan suurimpana tulevaisuudenmahdollisuutena - varsinkin nyt, kun taloudellinen taantuma on lisännyt työttömyyttä kaupunkien vaatetehtaissa ja rakennusalalla.
Maria Halava
20.4.2010

Maria Halava

Pureskelen suussani morning glorya, vihreää lehtikasvia. Koetan saada sitkoista kasvia palasiksi. Puoli kylää seisoo ympyrässä vieressä katselemassa ruokailua.

Pöytä on katettu täyteen erilaisia kippoja ja kuppeja: lihaa, kanaa, kalaa, vihanneksia, riisiä, nuudeleita, erilaisia kastikkeita, salaattia ja leipää.

Näykin hiukan riisiä ja vihanneksia, ja vaaleaa leipää niinä päivinä, kun sitä on.

* * *

Keamonyn kylä läntisessä Kambodzhassa kärsii pahasta kuivuudesta. Maisema kylän ympärillä on rutikuiva: kyläläisten mopot nostattavat tiellä jälkeensä korkea pölypilven, pelloilla sojottaa pelkkää kuivaa kortta ja vihannekset näyttävät nuutuneilta kotipuutarhojen kuivassa maassa.

Suurin osa kyläläisistä elää riisin ja kotipuutarhojen varassa. Riisistä saadaan vuodessa yksi sato. Kotipuutarhoissa kasvaa kuivalla kaudella riveittäin morning glorya, sillä lyhyt kasvukausi puhuu sitkoisen kasvin puolesta. Silloin kun vettä saadaan, valikoimaa pystytään laajentamaan.

Kylän 135 perheestä suurin osa - 94 perhettä - luokitellaan köyhiksi. Loput 41 perhettä tulevat toimeen kohtalaisesti.

Normaalioloissa kyläläisten pöydät eivät notku ruokaa. Vajaa viisikymppinen nainen kertoo, että miehensä kuoltua perhe söi ainoastaan yhden aterian päivässä. Sitäkin varten ruokaa etsittiin luonnosta ja riisipelloilta.

Riisipohjainen ravinto näkyy myös maan ravitsemustilastoissa. Ravitsemustaso maassa on heikko ja proteiinin ja hivenaineiden puute suuri. Ylänköalueilla, jossa Keamonykin sijaitsee, alle 5-vuotiaista lapsista yli 40 prosentin kehitys on hidastunut puutteellisen ravinnonsaannin vuoksi.

* * *

Kambodzha luokitellaan kroonisesti ruokaturvan puutteesta kärsiväksi maaksi. Kolmannes maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella, heistä puolet äärimmäisessä köyhyydessä ja ruoanpuutteessa.

Ruokaa maassa tuotetaan kuitenkin riittävästi. Pelkästään maan luoteisosassa sijaitsevassa Battambangin maakunnassa tuotetaan riisiä koko maan tarpeisiin.

Battambangin riisi ei kuitenkaan jakaudu maan sisällä, vaan sitä viedään pois maasta - pääasiassa Vietnamiin ja Thaimaahan.

Riisin myyminen pois maasta on ratkaisu Battambangin viljelijöille, mutta se ei ratkaise ruokaturvan puutetta kotitaloustasolla. Eikä varsinkaan muualla maassa.

Kun kuivuuskausi joka vuosi koittaa, ostetaan riisiä takaisin naapurimaista - mutta korkeampaan hintaan.

Samankaltainen logiikan puute koskee muitakin tuotteita: vihanneksia ja hedelmiä tuodaan Vietnamista, vaikka niitä pystyttäisiin tuottamaan omassakin maassa. Myös valkosipulia tuodaan naapurimaista, vaikka sitä kasvaa Kambodzhassa.

* * *

Keamonyn kylässä maanviljelyn tuottavuus on heikkoa. Kyläläiset ovat riippuvaisia sateista, joiden tuloon on nytkin vielä pari kuukautta. Kastelujärjestelmiä ei ole, niin kuin ei monessa muussakaan maakunnassa.

Ostovoima on heikko, ja talouskriisi on nostanut monen ruuan hinnan ihmisten ulottumattomiin.

Usealla kyläläisellä ei ole maata, niin kuin ei ole 20 prosentilla koko maan väestöstä. "Land grabbing", jossa ulkomaiset yritykset hankkivat käyttöönsä laajoja maa-alueita ilman kunnon korvausta paikallisille, on tuttua myös Keamonyn maisemissa.

Silti maanviljely nähdään maassa suurimpana tulevaisuudenmahdollisuutena - varsinkin nyt kun taloudellinen taantuma on lisännyt työttömyyttä kaupunkien vaatetehtaissa ja rakennusalalla. Vain maatalous voi antaa ihmisille elannon ja luoda työpaikkoja maaseudulla, muita mahdollisuuksia ei juuri ole.

Ja kyllähän maanviljelyä voidaan tehostaa, ja samalla parantaa ihmisten ruokaturvaa. Pelkkä viljelyn tehostaminen ei kuitenkaan riitä, vaan maaseudun kehitystä tulee tukea kokonaisvaltaisesti. Samalla pitäisi kitkeä laajalle levinnyttä korruptiota, panostaa hyvään hallintoon ja rakentaa väestön luottamusta valtion toimintaan.

* * *

Keamonyssa moni hankkii lisätuloja pienillä bisneksillä. Yksi kasvattaa kanoja, toinen kauppaa kaloja. Lisätulojen ansiosta ruokapöydässä saattaa kerran pari vuodessa olla muutakin kuin riisiä ja morning glorya.

Itselleni neljäs aamu perätysten kuumaa riisiä oli liikaa. Lounaalla morning glory jäi tarjoilukulhoon.

Kaipasin salaattia, tuoreita vihanneksia ja kalaa iänikuisen riisin sijaan. Ja mitä teinkään takaisin kaupunkiin päästyäni? Ryntäsin seurueeni kanssa kolmen ruokalajin illalliselle italialaiseen ravintolaan. Jo vajaassa viikossa kehoni huusi ravitsevampaa ruokaa.

Kirjoittaja työskentelee kampanjasuunnittelijana Kirkon Ulkomaanavussa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Kirkon Ulkomaanavun "Nälkä. Paha pala purtavaksi?" -kampanja ruokaturvasta käynnistyy 21.4.2010.