Vieraskolumni

Vihapuheita ja vallankumouksia

Ei pidä tuudittautua hymisemään teknologian ylistyslaulua, sillä ei teknologia yksinään ketään vapauta.
Mari Maasilta
6.5.2013

Viime viikkoina Suomessa on puhuttu erityisen paljon nettivihasta. Ainakin osa ansiosta lankeaa Ylelle, joka teki aiheesta viikon sisällä peräti kolme ajankohtaisohjelmaa. Eläköön siis julkisen palvelun TV-tarjonta! Minun on vaikea kuvitella, että yksikään markkinarahoitteinen TV-kanava olisi panostanut samassa mitassa jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän ongelman käsittelyyn.

Tarkoitukseni ei tosin ollut käydä tässä kolumnissa yleisradiopoliittista keskustelua, vaan pohtia uuden teknologian ja internetin merkitystä demokratialle, sillä siitä verkkovihakeskustelussa mielestäni ennen kaikkea on kysymys. Verkon vihapuhe ei edistä keskustelua vaan rajoittaa sitä, koska ihmiset alkavat välttää mielipiteensä ilmaisua seurausten pelossa.

Kuten yksi Spotlight-ohjelman haastateltavista totesi: "Tulin mukaan tähän ohjelmaan, koska verkkovihaajat haluavat saada meidät vaiennettua. Siksi meidän pitää osoittaa, että emme hyväksy heidän toimintaansa ja haluamme puhua julkisuudessa siitä, miten meitä kohdellaan."

Internetin varhaisvuosina viestintätutkijoiden joukossa oli niitä, jotka estottomasti ylistivät uuden teknologian mahdollisuuksia edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Internetin avulla äänensä tulisivat saamaan kuuluviin aiemmin marginaalissa olleet vähemmistöt ja syrjäytyneet, jotka valtavirtamediassa ja -journalismissa eivät ole päässeet esiin.

Näin onkin ainakin osittain tapahtunut: tekstiviestien, kännykkäkameran, Twitterin ja Facebookin avustuksella on tuotu julkisuuteen sellaisia vallanpitäjien väärinkäytöksiä ja mokia, jotka aiemmin olisi hiljaa vaiettu.

***

Politiikan tutkijat Jarmo Rinne ja Tapio Häyhtiö puhuvat verkon kansalaisvalvonnasta, jonka avulla julkisuuteen on päätynyt yksittäisten kansalaisten havainnoimia tilanteita, jotka ansaitsevat laajempaakin huomiota.

Yksi viimeisimpiä tällaisia aiheita Suomessa oli helsinkiläiskoulun opettajan ja oppilaan välisestä selkkauksesta alkunsa saanut julkisuuteen levinnyt koulukeskustelu. Tavallinen teini voi siis kännykkäkamerallaan saada aikaan koko maanlaajuisen debatin vallankäytöstä suomalaisessa koulumaailmassa.

Uusi teknologia on ollut mukana myös tekemässä vallankumouksia ja pönkittämässä kansanvaltaa. Mieleenpainuvia esimerkkejä ovat olleet vuoden 2011 arabikevään tapahtumat ja Occupy-liike.

Kansanvallan vaatimukset levisivät Tunisiasta Egyptiin, Bahrainiin, Syyriaan ja, mihin vielä? — "Kolumbiaan ja Brasiliaan", väittää Grenoblen yliopiston jatko-opiskelija Liliana Galindo-Ramirez, joka on tutkinut Kolumbian opiskelijamielenosoituksia ja São Paolon Acampa Sampa Ocupa Sampa-liikettä. Myös ne ovat hänen mukaansa hyödyntäneet ja ottaneet opikseen arabikevään ja Occupy-liikkeen viestintämenetelmistä.

***

Meidän ei silti (tässäkään asiassa) pidä tuudittautua hymisemään teknologian ylistyslaulua, sillä eihän teknologia yksinään ketään vapauta. Se on saatava kansalaisten käyttöön ennen kuin siitä on kenenkään vapauttajaksi. Lisäksi samaa teknologiaa, jota on käytetty aktivoimaan kansalaisten osallistumista, voidaan käyttää myös heidän vaientamiseensa. Tästäkin löytyy esimerkkejä Pohjois-Afrikan liikehdinnästä.

Facebook on Egyptissä edelleen keskiluokkaisen nuoren väestön ilmiö. Ennen kansannousua vain noin viisi prosenttia egyptiläisistä lukeutui Facebookin käyttäjiin ja kansannousun jälkeenkin luku on vasta noin 14 prosenttia.

Twitter oli ja on edelleen pääasiassa vasemmistoaktivistien ja intellektuellien media, kun taas "valtavirtamuslimeille" sosiaalinen media on yhtä kuin Facebook. Naisia, maaseudun asukkaita ja työväestöä mikään uusista välineistä ei toistaiseksi tavoita. Kaukana tulevaisuudessa ovat siis ajat, jolloin kaikki egyptiläiset saisivat äänensä kuuluviin sosiaalisen median avulla.

Yleisessä tiedossa on, että kevään 2011 jälkeen Egyptin demokratia on ottanut taka-askeleita ja tässäkin on sosiaalisella medialla näppäimistönsä pelissä.

Vallassa oleva Muslimiveljeskunta on avannut Twitter-tilinsä, mutta sen twiiteissä ei ole kysymys kansalaisten aktivoinnista vaan informaation jakamisesta. He eivät siis pyri innostamaan kansalaisia keskusteluun ja osallistumiseen vaan haluavat kertoa näille, kuinka asioista pitää ajatella.

Kairon amerikkalaisen yliopiston tutkija Yosra El Gendi toteaakin, että sosiaalinen media ei ole tehokas ainoastaan kansalaisten ja aktivistien käytössä, yhtä tehokkaasti sitä voidaan käyttää kansalaisten hallitsemiseen.

Kirjoittaja on mediatutkija, jonka tutkimusalueisiin kuuluvat humanitäärinen viestintä ja siirtolaisuus. Kolumnissa on käytetty hyväksi Westminsterin yliopiston New Media New Politics –konferenssissa 26.4.2013 pidettyjä esityksiä ja keskustelua. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.