Vieraskolumni

Viallisten aikuisten päivä

Aikuiset ovat kaikkialla pohjattoman itsekkäitä suhteessa lapsiin.
Kristiina Kouros
16.1.2006

Kristiina Kouros

Maria-Kaisa Aulaa uhkaa työuupumus. Suomen ensimmäinen lapsiasiainvaltuutettu aloitti työnsä vastikään, ja jo nyt hänellä on enemmän asioita pöydällään kuin siihen oikeasti mahtuu. Ja nämä ovat vasta aikuisten hänelle kantamia huolia.

Paljonko paperia olisikaan, jos kaikki laiminlyödyt Suomen lapsen osaisivat pukea ajatuksensa kirjalliseen muotoon? Puhumattakaan siitä, että maailman kaikki kaltoin kohdellut lapset kohottaisivat äänensä auttavan aikuisen puoleen.

Ihmisoikeudet ovat ikäneutraaleja, ne kuuluvat myös kaikkein pienimmille. Siitäkin huolimatta, että he eivät osaa niitä nimetä tai vaatia. Siitäkin huolimatta, että he joutuvat sietämään aikuisten ja vanhempien sietämätöntä maailmaa. Niin Suomessa kuin muuallakin.

Siitä on vain lyhyt aika, kun lapset olivat työvoimaa ja hyödykkeitä myös läntisessä maailmassa. Monessa kehitysmaassa lapset ovat edelleen vähintäänkin vanhuuden turva. Asenteet ovat huikeasti muuttuneet, mutta aikuiset ovat kaikkialla pohjattoman itsekkäitä suhteessa lapsiin. Eivät tietenkään puheissaan, mutta teoissaan. Todellisuus todistaa heitä vastaan.

***

Sukupuolensa vuoksi syntymättömäksi jäävät tytöt, kansalaisuutta (ja siten kansalaisoikeuksia) vaille jäävät lapset, työhön, prostituutioon, sotaan tai avioliittoon pakotetut, pahoinpidellyt, laiminlyödyt, orvot ja hylätyt, pakolaisiksi ja ankkurilapsiksi joutuneet, hiv/aidsiin sairastuneet, ruuan, veden ja lääkkeiden puutteesta kärsivät jne. Lista lasten oikeuksien loukkauksista on pitkä ja synkkä, eikä se rajoitu kehitysmaihin.

Aineellista puutetta kokee vain harva suomalaislapsi, sen sijaan henkisen huolenpidon vähäisyyttä kokee aivan liian moni. Vanhemmuus polarisoituu. Jotkut panostavat vanhemmuuteen kaikilla voimavaroillaan, toiset eivät lainkaan. Kylä ei enää kasvata kenenkään puolesta. Vanhempia pitää syyllistää huolenpidon puutteesta. Se on vanhempien tehtävä.

Suomalaisessa julkisessa tilassa lapset joutuvat alistumaan jatkuvasti väkivallalle ja pornolle. Mainonta pitää tästä huolen. Päivälehtien lööpit, ulkomainokset, pornokaupat, televisio... Ei juuri sellaista kaupunkireittiä, kauppareissua tai tv-ohjelmaa, että näitä voisi välttää. Tästä ovat ehdottomasti vastuussa aikuiset.

***

Lapset joutuvat hälyttävän usein rikosten uhreiksi kaikkialla länsimaissa, myös meillä Suomessa. Rikosnimikkeet ovat pahemmasta päästä: väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Tekijöinä niin ulkopuoliset kuin aivan läheisetkin. Ilmoituskynnys on madaltunut. Hyvä niin, jokainen teko on liikaa. Jokainen tekijä pitäisi saada kiinni. Mikään ei lievennä näiden tekojen pahuutta. Mikään ei poista aikuisten syyllisyyttä. Ei edes turhan vähäiset kärsityt rangaistukset silloin harvoin, kun joku tuomiolle saadaan.

Lasten ihmisoikeudet voidaan teoriassa kiteyttää kolmeen P:hen: Protection, Provision ja Participation (suojelu, huolenpito ja osallistuminen). YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on saanut taakseen käytännössä maailman kaikkien valtioiden tuen. Lainsäädäntöä lasten suojaksi on laadittu ja virkakuntaa valjastettu sitä valvomaan, mutta lasten ihmisoikeudet eivät toteudu maailmalla eivätkä Suomessa. Se ei johdu lapsista. Se on aikuisten vika.

Joulun ja uuden vuoden välissä vietetään viattomien lasten päivää. Se on turhaa. Kaikki lapset ovat viattomia, heidän päivänsä on joka päivä. Oi, jospa löytyisi viattomia aikuisia - sitä kannattaisi juhlia!


Kirjoittaja on äitiyslomalla Ihmisoikeusliiton pääsihteerin tehtävistä. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.