Vieraskolumni

Velat selviksi

Maailma tarvitsee riippumattoman laitoksen selvittämään kehitysmaiden velkaongelmia. On kohtuutonta, että yksilöt ja yritykset pääsevät velkapinteestä, mutta valtiot eivät.
Teppo Eskelinen
16.6.2008

eskelinen_tuore.jpgMitä tehdään, kun yksittäinen ihminen ylivelkaantuu? Hoidetaan asia niin, että hän maksaa velkojaan, mutta saa pitää toimeentuloon riittävän minimitulotason. Jossakin vaiheessa velka mitätöidään - olkoonkin, että esimerkiksi lama-aikaan ylivelkaantuneiden velkaloukun kestoa on pidetty kohtuuttoman pitkänä.

Entä mitä tapahtuu, kun yritys ylivelkaantuu? Se ajautuu konkurssiin. Velat siis lakkaavat olemasta ja muuttuvat luottotappioiksi velkojille, jotka joutuvat kärsimään huonoista lainapäätöksistä. Yrityksen taustalla olevat ihmiset taas voivat luonnollisesti perustaa uuden yrityksen.

* * *

Normaalin velallisen suojan minimiedellytykset ovatkin juuri minimitoimeentulon takuu ja konkurssimahdollisuus.

Velan periaatteisiin kuuluu myös se, että jos velka havaitaan oikeuttamattomaksi, se tulisi mitätöidä. Oikeuttamaton velka tarkoittaa, että velkoja on esimerkiksi myöntänyt lainan, vaikka on tiennyt, ettei rahoja käytetä sovittuihin tarkoituksiin.

Kehitysmaiden veloista puhuttaessa toistellaan usein, että "velat tulee maksaa". Harvoin kuitenkaan ihmetellään, mikseivät edellä luettelemani velan normaalikäytännöt päde valtioiden kohdalla, erityisesti kun kehitysmaiden velkakriisi on jo kymmeniä vuosia kestänyt ilmiö.

* * *

Kysymykseen löytyy toki vastaus. Tämänhetkinen tilanne, jossa valtioilta voidaan ulosmitata velkasaatavia riippumatta demokratisoitumisesta tai muusta hallitusmuodon muutoksista, maksukyvystä, sosiaalisektorin tarpeista tai maan tulevaisuuden näkymistä, palvelee tiettyjä intressiryhmiä.

Näitä ovat erityisesti yksityiset pankit, jotka rahoittavat valtioita varsin mielellään, koska niiltä voi aina ulosmitata saatavansa - ne kun eivät voi mennä konkurssiin.

Lisäksi tilanteesta hyötyy Maailmanpankki, joka selvästi nauttii asemastaan, jota pidettäisiin mahdottomana missä tahansa muussa yhteydessä. Laitoshan on samaan aikaan kehitysmaiden suurin velkoja, velkahelpotusohjelmien toteuttaja ja talouspoliittinen konsultti. Intressien ristiriita on ilmeinen.

* * *

Kehitysmaiden velkahelpotuksista puhutaan paljon. Totta onkin, että velkojen määrä on laskenut köyhimpien maiden osalta jonkin verran - noin 90 miljardia dollaria eli vajaan neljäsosan summasta, joka olisi välttämätön perustarpeiden tyydyttämiseksi köyhimmissä maissa. Summiin kuitenkin kiinnitetään ehkä liikaakin huomioita, koska velkahelpotusten toteutustapa on yhtä lailla olennainen asia.

Nykyisen kaltaisia velkahelpotuksia ei koskaan myönnetä ilman ehtoja vaan velkaohjelmiin kuuluu talouspoliittista kaupankäyntiä. Velkoja kyllä mitätöidään, mutta samalla vaaditaan esimerkiksi ulkomaisten investoijien kohtelemista entistä silkkisemmin hansikkain.

Velkojen mitätöinnin tulisi kuitenkin tarkoittaa juuri mitätöintiä ilman ehtoja. Tämä pätee erityisesti oikeuttamattomien velkojen kohdalla, joita ei periaatteessakaan pitäisi maksaa takaisin.

* * *

Mitä tästä ongelmien yhtälöstä seuraa? Näyttää siltä, että maailmaan tarvitaan laitos, joka voi päättää valtioiden konkursseista. Konkurssi toki tarkoittaisi jotakin muuta kuin yritysten kohdalla. Malli on kuitenkin valmiina Yhdysvaltain lainsäädännössä; tutkija Kunibert Raffer on ehdottanut Yhdysvaltain konkurssilainsäädännön yhdeksättä lukua kansainvälisen velkajärjestelyn pohjaksi. Kyseinen laki koskee nimenomaan julkisyhteisöjen konkurssia.

Laitoksen tulisi myös voida mitätöidä oikeuttamattomia velkoja. Ja ennen kaikkea tällaisen laitoksen pitäisi olla normaalien käytäntöjen mukaisesti riippumaton kiistan osapuolista, velallisista ja velkojista.

Juuri tällaisen riippumattoman elimen vastustaminen on Maailmanpankin nykyisen valtapolitiikan ydin. Kaikki kuitenkin viittaa sellaisen tarpeellisuuteen, ja kansalaisjärjestöt ovatkin aktiivisesti vaatineet tällaisen mekanismin luomista nykyisen kriisin ratkaisemiseksi ja uusien välttämiseksi.

* * *

Miten riippumaton velkasovittelulaitos sitten toimisi? Useimmat asiaa pohtineet ovat ehdottaneet sen sijoittamista YK:n yhteyteen. YK:llahan on useita laitoksia, joilla on sopivaa osaamista valmiina ja joiden merkitys on vähentynyt rahoituslaitosten vahvistumisen myötä.

Aloitteet riippumattoman velkasovittelun luomiseksi onkin nähtävä osana YK-laitosten ja rahoituslaitosten välistä valtakamppailua. Valtatasapainon kallistuminen jälkimmäisten eduksi on ollut osa uusliberaalin ajan maailmanpolitiikkaa.

Kirjoittaja on laatinut Kepan vasta julkaistun "Kansainvälinen velkasovittelu" -raportin. Hän viimeistelee väitöskirjaansa globaalista oikeudenmukaisuusteorista. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta