Vieraskolumni

Vastuullisuus ei aina riitä – yrityksillä on liikaa valtaa

Yritysvastuukeskustelu voi tärkeydestään huolimatta suunnata huomiota pois yritysvallasta, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Teppo Eskelinen.
Teppo Eskelinen
14.9.2017

Yhteiskuntaopin opinnoissa ei tarvitse edetä peruskoulua pidemmälle oppiakseen, että valta ja vastuu ovat aina toistensa vastinpareja. Valta-asemasta seuraa vastuu käyttää asemaansa oikein. Toisaalta vastuuta ei voi olla ilman valtaa valita jokin toimintamalli.

Tämä triviaali huomio saa herkästi ajattelemaan, että on periaatteessa yhdentekevää, kummasta kolikon kääntöpuolesta puhutaan. Kuitenkin politiikassa sanavalinnoilla on aina merkitystä. Vallasta tai vastuusta puhuminen voi tuottaa täysin erilaisia johtopäätöksiä.

Tämä näkyy erityisen hyvin puhuttaessa kansainvälisistä suuryrityksistä.

* * *

"Yritykset olivat erityisesti köyhissä maissa paisuneet valtioiksi valtioiden sisällä."

Yritysvalta oli merkittävä puheenaihe YK:ssa 1970-luvulla. Tuolloin kehitysmaat ajoivat Uudeksi Kansainväliseksi Talousjärjestykseksi (UKTJ) nimettyä politiikkakokonaisuutta. Maailmantalouteen vaadittiin oikeudenmukaisempia sääntöjä, jotka vapauttaisivat kehitysmaat raaka-ainevarastojen roolista.

Tärkeä osa UKTJ-agendaa oli suuryritysten aseman kritiikki. Yritykset olivat erityisesti köyhissä maissa paisuneet valtioiksi valtioiden sisällä. Ne dominoivat ja tarvittaessa manipuloivat maailmankauppaa. Itsenäistyneet valtiot kokivat olevansa suurten raaka-aineyritysten vasalleja. Valtioille kaivattiin valtaa takaisin.

UKTJ-agenda jäi kuitenkin lopulta tappiolle. Maailmanpolitiikka kulki hyvin toisenlaiseen suuntaan. Uuteen uusliberalistiseen aikakauteen suuryritysten aseman kritiikki ei sopinut, vaan ongelmia ryhdyttiin etsimään pikemmin köyhien maiden hallintojärjestelmistä. Tämä näkökulman muutos loi ideologisen perustan surullisenkuuluisille rakennesopeutusohjelmille.

* * *

"Vastuullisesti toimiessaankin yritykset osaavat hallita riskejä niin, että riskit tulevat muiden kannettaviksi."

Myös kriittisten kansalaisjärjestöjen ajattelussa yritysvallan kritiikillä on ollut keskeinen rooli. Tämä näkyi erityisesti vuosituhannen vaihteen ”altermondialistisessa” liikehdinnässä. Edelleen yritysvallan käsite nousee esiin puhuttaessa vaikkapa kauppasopimuksista tai lobbauksesta.

Yhtiöiden nähdään sanelevan entistä vahvemmin maailmantalouden perustaa. Tarpeeksi suurilla yrityksillä on erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa juridisiin prosesseihin, poliittisiin päätöksiin ja tiedontuotantoon. Yritysten valta-asema sekoittaa poliitikkojen lojaliteetteja ja vaikeuttaa läpinäkyvän demokratian ylläpitämistä.

Yrityksistä on mitä suurimmassa määrin tullut nimenomaan maailmantaloutta hallitsevia suunnitteluorganisaatioita. Vastuullisesti toimiessaankin ne osaavat hallita riskejä niin, että riskit tulevat muiden kannettaviksi.

Kun kauppa- ja investointisopimusten ja muiden instituutioiden kautta luodaan maailmantalouden perussäännöstöä, ovat yritysten oikeudet usein etusijalla verrattuna ihmisten oikeuksiin. Jos ne saavat haluamansa ”vakaan toimintaympäristön”, saa muu yhteiskunta joustaa enemmän. Tämä on ollut esimerkiksi TTIP-sopimuksen vastaisen kampanjan keskeinen demokraattinen viesti.

* * *

"Yritysvastuusta puhuminen on huomion suuntaamista pois yritysvallasta."

Tänä päivänä keskustelu yritysvallan ongelmista jää kuitenkin yritysvastuukeskustelun varjoon, usein myös järjestöjen puheessa. Toki siinä missä toisinaan keskustelua on pyritty tietoisesti suuntaamaan pois yritysvallasta, järjestöjen kohdalla kyse on pikemmin tarpeesta olla ajankohtainen.

Yritysvastuun nimikkeen alla tehdään tietysti myös paljon hyviä asioita. Tökerön viherpesun ja imelän tsemppaamisen oheen mahtuu tarkkoja ja tärkeitä vaatimuksia, joiden avulla esimerkiksi ympäristönsuojelua ja työntekijöiden asemaa saadaan edistettyä.

Mutta yritysvastuusta puhuminen on myös huomion suuntaamista pois yritysvallasta. Kun puhutaan valta-aseman käyttämisestä vastuullisesti, sivuutetaan kysymys tuon aseman oikeutuksesta. Vastuusta puhuminen ottaa valta-aseman annettuna tosiasiana.

Riippumatta siitä, että osa yrityksistä aidosti pyrkii parantamaan toimintatapojaan, maailma on parempi, jos sitä hallitaan demokraattisesti. Siksi silloinkin, kun yrityksiä kannustetaan omaksumaan vastuullisempia toimintatapoja, on tärkeää kysyä: olisiko parempi, jos yritysvastuuta tarvittaisiin vähemmän – eli suuryrityksillä olisikin vähemmän valtaa?