Vapaakaupan aika on ohi – todelliset uhrit kehitysmaissa

Trump ja Brexit ovat merkkejä protektionismin alkavasta ajasta. Kaikkein eniten kärsivät ne kehitysmaiden työntekijät, jotka ovat hyötyneet kansainvälisen kaupan vapautumisesta.
Christer K. Lindholm
18.1.2017

Uuden vuoden alkaessa eräs aikakausi näyttää lähestyvän loppuaan: pian toisen maailmansodan jälkeen alkanut kansainvälisen kaupan vapauttamisen aikakausi.

Toisinaan kansainvälisen kaupan vapauttamisprosessi on ollut hidas ja vaivalloinen, ja vuosituhannen vaihteen jälkeen se ei enää ole kyennyt tuottamaan kovinkaan merkittäviä tuloksia. Nyt maailmantaloudella on kuitenkin edessään kokonaan uusi tilanne, jossa protektionismi ja talouspoliittinen nationalismi ovat syrjäyttämässä määrätietoisen pyrkimyksen kohti vapaampaa maailmankauppaa.

Mielenkiintoista kylläkin, uusprotektionistisen politiikan etujoukon muodostavat ne kaksi maata, jotka aikaisemmin ovat kaikkein innokkaimmin ajaneet kansainvälistä vapaakauppaa: Britannia ja Yhdysvallat. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vakaumuksellinen protektionisti Donald Trump voitti yllättäen ennakkosuosikkina pidetyn Hillary Clintonin, jonka vapaakauppakriittisyys oli luonteeltaan enemmänkin opportunistista laatua.

Ja koska Yhdysvaltain presidentillä on varsin laajat valtuudet puuttua kauppapolitiikkaan, Trump pystyy varsin helposti panemaan protektionistisia vaalilupauksiaan täytäntöön siinäkin tapauksessa, ettei niille löydy kannatusta kongressista.

* * *

Britanniassa taas Brexit-kannattajien yhtä lailla yllättävä voitto viime kesäkuun kansanäänestyksessä näyttää kääntyvän myös vapaakauppaa vastaan. Aikaisemmin vapaakauppaan myönteisesti suhtautunut pääministeri Teresa May ilmoitti hiljattain, että Britannia on tarvittaessa valmis jättäytymään kokonaan EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelle työvoiman vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi.

Näin tulee mitä todennäköisimmin myös käymään, koska muut EU-maat ovat tehneet harvinaisen selväksi, ettei Iso-Britannia voi rajoittaa työperäistä maahanmuuttoa EU-maista jos se haluaa pysyä osana EU:n sisämarkkinoita. Tosin mikään ei ainakaan tässä vaiheessa viittaa siihen, että pääministeri May ja hänen hallituksensa olisivat valmiita rajoittamaan vapaakauppaa myös muiden maiden kanssa.

Iso-Britannian taloudellinen ominaispaino ei muutenkaan ole niin suuri, että sen kauppapoliittisilla päätöksillä olisi sanottavaa merkitystä maailmantalouden kannalta.

Samaa ei kuitenkaan voi sanoa Yhdysvalloista, joka on maailman suurimman talouden lisäksi myös maailman ylivoimaisesti suurin tuoja. Vuonna 2015 Yhdysvaltain tuonnin arvo oli hieman yli 2,3 biljoonaa – siis yli 2 300 miljardia – dollaria, mikä on enemmän kuin kaikkien EU-maiden yhteenlaskettu tuonti. Jos Yhdysvallat alkaa rajoittaa tuontiaan esimerkiksi korkeilla suojatulleilla, vaikutukset tulevat tuntumaan kaikkialla maailmantaloudessa.

* * *

Suorien vaikutusten lisäksi Yhdysvaltain protektionistiset toimenpiteet saattavat myös johtaa vastatoimiin muualla maailmassa. Kiina, jonka Trump otti jo vaalikampanjansa aikana erityiseksi silmätikukseen, on jo sen verran suuri ja merkittävä toimija maailmantaloudessa, ettei se ole enää kenenkään pompoteltavissa kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain suurimpana ulkomaisena velkojana Kiinalla on lisäksi käytettävissään muitakin, ja potentiaalisesti paljon tehokkaampia, vastatoimia kuin ne, jotka löytyvät kauppapolitiikan työkalupakista.

Mikäli kauppasota Yhdysvaltain ja Kiinan välille todellakin syttyy, Yhdysvallat saattaa siis pian huomata olevansa ottavana osapuolena. Silloin on varsin todennäköistä, että Donald Trump ja hänen hallintonsa toimivat kuten öykkärit aina toimivat kohdatessaan vastarintaa: ne alkavat etsiä helpompia uhreja jotka eivät voi tai uskalla panna vastaan kiusaajilleen.

Silloin tulilinjalle joutuvat – Yhdysvaltain eteläisen naapurin Meksikon lisäksi – erityisesti pienemmät ja taloudellisilta voimavaroiltaan heikommat kasvutaloudet, ja työvoimavaltaisten kulutustuotteiden vientiin erikoistuneet kehitysmaat. Myös EU:n kauppapolitiikka näitä maita kohtaan saattaa tiukentua huomattavasti, jos kansallismielinen populismi jatkaa voittokulkuaan Euroopassa. Ja viimeistään siinä vaiheessa kansainvälinen kauppasota muuttuu todella rumaksi ja likaiseksi.

* * *

Kun EU:n tai Yhdysvaltain kaltaiset suuret taloudet ottavat käyttöön suojatulleja tuonnin rajoittamiseksi, ulkomaiset vientiyritykset yleensä reagoivat siihen hintojaan alentamalla voidakseen säilyttää asemansa suurilla ja tärkeillä markkinoilla. Näin ollen suojatullit eivät siirry täysimääräisinä tuontihintoihin, ja myös niiden vaikutukset tuonnin määrään, tuontia korvaavaan kotimaiseen tuotantoon ja kuluttajien ostovoimaan jäävät ennakoitua pienemmiksi.

Tuonnin kanssa kilpailevien kotimaisten yritysten kannalta tämä on huono uutinen, koska tullien tarjoama suoja ulkomaista kilpailua vastaan jää odotettua heikommaksi. Kuluttajien kannalta se on sen sijaan hyvä asia (ainakin jos ulkomaankaupan mahdollisia työllisyysvaikutuksia ei oteta lukuun), koska tuontihintojen nousu jää pelättyä pienemmäksi.

Entä miten tällainen ”halpuuttaminen” sitten vaikuttaa ulkomaisten vientiyritysten työntekijöihin? Vastaus riippuu toki siitä, millä tavoin vientituotteiden hinnanalennukset toteutetaan, mutta etenkin työvoimavaltaisilla toimialoilla, kuten tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa, merkittäviä hinnanalennuksia on liki mahdotonta toteuttaa ilman vastaavia leikkauksia työvoimakustannuksissa. Mikä taas käytännössä tarkoittaa joko työvoiman määrän vähentämistä tai palkkojen alentamista – usein jo ennestään varsin alhaisesta tasosta – tai näiden kahden yhdistelmää.

Kaikkein eniten Yhdysvaltain ja muiden rikkaiden maiden protektionismista kärsisivät toisin sanoen kasvutalouksien ja kehitysmaiden työntekijät, joista moni on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pystynyt parantamaan elintasoaan merkittävästi juuri kansainvälisen kaupan vapautumisen ansiosta. Nekin, jotka ovat toistaiseksi jääneet osattomiksi vapaakaupan hedelmistä – ja heitä on liiankin monta – joutuisivat kuitenkin kansainvälisen kauppasodan myötä ojasta allikkoon.