Vieraskolumni

Vapaaehtoisesti vankilaan

Pia Laine
11.12.2001

Mosambikissa pääkaupungissa Maputossa varmin merkki joulun lähestymisestä on rikollisuuden kasvu, kun lain tuolla puolella työskentelevät keräävät bonuksia joulunviettoon. Kaikille muille se tarkoittaa hermojarepivää vuoden loppua.

Yhden tuttavani eno ammuttiin toissaviikolla autoryöstössä. Eilen samaisen ystävän talo putsattiin putipuhtaaksi, keskellä päivää. Kenkäpariakaan ei jäänyt jäljelle.

Yksi parhaista ystävistäni oli menettää henkensä aseellisessa autoryöstössä pari viikkoa sitten. Seuraavana päivänä samantyyppisissä ryöstöissä tapettiin kaksi ihmistä. Toissapäivänä yritettiin viedä auto aivan kotioveni tuntumassa, aseetta tällä kertaa.

En usko että minulle käy mitään: ei kai salamakaan iske kahta kertaa samaan paikkaan. Reilun kuukauden takainen ryöstö saa luvan tehdä minut immuuniksi uusille ryöstöille. Ainakin siihen asti kunnes lääkäri saa paikkailtua edellisen jäljet.

***

Ei niin ettenkö olisi varuillani. Taloni rappukäytävästä on käyty varastamassa valokatkaisimet, eikä ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen on yleensä pimeän turvin käyty testaamassa, olisiko jossakin ovessa helposti murrettavia lukkoja. Ennen pystyin laskemaan sen varaan, ettei kukaan ole niin tyhmä, että valitsisi minun turvaovella varustetun asuntoni kohteeksi. Mutta kun nyt taitaa kaikilla naapureillakin jo olla samanlainen.

Siinä vaiheessa minäkin hätkähdin, kun tajusin että lähikauppani vartijoille tullut tavanomaisten pamppujen tilalle pistoolit. Kolme viikkoa sitten aseellinen jengi ryösti kaupan keskellä päivää, putsaten paitsi kassakoneet myös asiakkaat turhista rahoista ja koruista.

Paikaillisen aikakauslehden teettämän tutkimuksen mukaan viime vuonna kahdeksan kymmenestä maputolaisesta joutui rikoksen uhriksi. Asuinpaikasta ja elintasosta riippuu minkä tyyppisen rikoksen uhriksi todennäköisimmin joutuu. Asui missä päin kaupunkia tahansa, ei missään nimessä kannata olla kadulla yksin kävelevä nainen.

En jaksa uskoa, että vakioselitys rikkaiden ja köyhien välisen elintasokuilun repeämisestä yksin riittäisi selittämään rikollisuuden kasvua. Jos minä päättäisin alkaa hankkia elantoni laittomin keinoin, rauhoittaisi hermojani kummasti tieto siitä, että kiinnijäämisen todennäköisyys on pienen pieni. Kun poliisi- ja oikeuslaitos toimivat huonosti, joutavat lait romukoppaan. Vallalla on vahvimman ja röyhkeimmän laki.

Vahvimman laista muistuttavat lukemattomat ratkaisematta - ja rankaisematta - jääneet rikokset. Tuomiotta ovat vielä niin mosambikilaisen lehden päätoimittajan teloittajat kuin nekin, jotka keskellä päivää murhasivat pankkisotkuja selvitelleen pankinjohtajan, omalla työpaikallan.

***

Kaikkialle lonkeronsa ulottuva rikollisuus tarkoittaa minulle ja muille Maputossa asuville sitä, että turhaa liikkumista alkaa vaistomaisesti vältellä. Pimeä tulee tähän aikaan vuodesta puoli seitsemältä, ja siihen mennessä on viisainta olla kotona. On kuin olisimme joutuneet huonoon komediaan: sen sijaan että rikolliset pistettäisiin kaltereidein taakse turvaan, sinne menevätkin vapaaehtoisesti kaikki muut.

Maputon rikollisuustilannetta ei ainakaan paranna se, että muutama viikko sitten tuomioistuimet päästivät 80 vankia joululomalle. Pilkkakirveillä on ollut kissan päivät 80 hyväkäytöksisen vangin vapautusta seurannutta rikosaaltoa kommentoidessaan. Syyttäjänvirasto on vaatinut tutkimusta siitä, miksi ja kenen käskystä vangit vapautettiin.

Vääräleukojen ja vitsinikkareiden pankin räjäytti kuitenkin viimeviikkoinen pidätys: paikallisen riippumattoman viikkolehden toimitusjohtaja pidätettiin kesken päivän ja kiidätettiin tuotapikaa vankilaan, jossa sai luvan viettää myös yönsä. Syy: lehti oli jättänyt maksamatta sille määrätyn 60 markan sakon. Vankilareissu ja kyyditys keski-Mosambikiin tuomiolle päättyivät kuitenkin lyhyeen, ja valokuvaaja-toimitusjohtaja pääsi vapaalle jalalle. Varsinkin kun lakimiesten mukaan sakko oli vielä väärin perustein myönnetty.

Ikuista resurssipulaansa valitteleva, kansan silmissä luottamuksensa aikoja sitten menettänyt poliisilaitos on taas onnistunut tarjoamaan kolumnisteille herkullista purtavaa. Murhamiehiä ei saada tuomiolle, ei niin millään ilveellä, mutta onneksi sentään resursseja riittää vaarallisten ja yleistä turvallisuutta uhkaavien sakkorikkurien kuriin panemiseen.