Vieraskolumni

Vammaisilla tuhannen taalan paikka

Yhteistyö vammaisasioissa Yhdysvaltain kanssa voi tuoda paljon hedelmiä köyhille maille.
Tuomas Tuure
23.4.2012

Kehitysmaiden vammaisten asukkaiden ihmisoikeudet ovat juuri nyt sellainen teema, jota Suomi ja Yhdysvallat voivat kehittää kärkiteemaksi kehitysyhteistyössä. Ajatukset voivat kohdata helposti valtameren yli, ja Obaman vaalivuosi on oikea hetki laukoa.

Yhdysvalloissa ihmisoikeudet ja mahdollisuudet ovat kehityspolitiikan avainsanoja, ja Yhdysvaltojen kokoisen toimijan kirstusta voi ajan myötä tipahtaa jotain myös vammaisille, kunhan Eurooppa antaa signaalin kiinnostuksestaan.

Yhdysvaltojen vammaisperspektiivi on varsin "amerikkalainen": se perustuu mahdollisuuksien tasa-arvoon. Vammaisten ihmisten tasavertaiset mahdollisuudet osallistumiseen nähdään ihmisoikeuskysymyksenä, joka liittyy ennen kaikkea tiedon levitykseen ja esteettömän pääsyn kattavuuteen.

***

Lainsäätäjien väsymätön työ ja 1980-luku johtivat "Americans with Disabilities" -lain hyväksymiseen vanhemman presidentti Bushin kaudella. Laki on maailman kattavin vammaisten ihmisoikeuksia ja esteetöntä pääsyä korostava lainsäädäntö.

Esteettömyys onkin Yhdysvalloissa erittäin kattava käsite. Tasa-arvo pätee myös koulutukseen ja työhön siten, että vammaisilla on oikeus samoihin koulutus- ja työmahdollisuuksiin kuin muillakin — oikeusprosessin uhalla.

Tämä kuvaa mielenkiintoisella tavalla ajatusmaailmaa mahdollisuuksien maassa: Yhdysvallat on merkittävästi Eurooppa edellä esteettömyydessä, mutta sen sosiaalijärjestelmä ja tulonsiirrot ovat heikkoja suhteessa Eurooppaan. Vammaisille tahdotaan puhdasta tasa-arvoa, mutta tulonsiirrot ovat lähtökohtaisesti epäilyttävää sosialismia.

***

Vammaisasiat ovat viralliselle Suomelle kehityspolitiikan mukavuusalueella, eli kysymys, jossa Yhdysvaltojen kanssa voi tehdä yhteistyötä myös silloin, kun hallinnon kanssa on erimielisyyksiä.

Kun nuoremman Bushin hallitus oli useissa kysymyksissä ristiriidoissa Suomen ulkopolitiikan kanssa, oli vammaisasioissa aina helppoa tehdä yhteistyötä, sillä pyörätuoliväen huolet eivät herätä poliittisen intohimon liekkejä. Kahvitauolla kannattaakin rupatella esteettömyydestä aina, kun halutaan vaihtaa aihetta Falun Gongista, Tiibetistä tai Kosovon tunnustamisesta.

Vammaisvaikuttaja Kalle Könkkölä loi jo toista kymmentä vuotta sitten suhteita Yhdysvaltain ulkoministeriöön ja Maailmanpankkiin, joiden piirissä yhdysvaltalaisten vammaisten resursseja voisi kehittää Afrikan hyväksi.

***

Yhdysvallat kantaa merkittävää vastuuta Afrikan unionin kehityksestä niin avun kuin koko ulkopolitiikkansa kautta, ja budjettikin pyörii eri tasolla kuin pienessä Pohjoismaassa.

Suomi voisikin tuoda vammaisten tietotaitoa ja osallistumista myös muiden maiden ja isojen järjestöjen rahoittamaan toimintaa nyt, kun Afrikan unioni miettii, mihin suuntaan lähteä tasa-arvon, vähemmistöryhmien aseman ja köyhyyden vähentämisen tiellä.

Jos Suomi ottaa haasteen vastaan, voivat meikäläinen sosiaaliperustainen ja Yhdysvaltain oikeusperustainen järjestelmä tuoda Afrikan miljoonille vammaisille voita näkkileivän molemmille puolille.

Kirjoittaja on Kynnys ry:n kansainvälisten asioiden sihteeri ja Kepan hallituksen jäsen. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.