Vieraskolumni

Vakavaa puhetta camp-Cancunissa

Mika Railo
12.9.2003

Maailman kauppajärjestön ministerikokousta pidetään kulissikaupungissa, joka kiteyttää köyhien ja rikkaiden välillä vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden.

Cancun ei ole kenenkään koti. Se on keinotekoinen kaupunki, kuin valtava Disneyland ilman karuselleja. 15 kilometriä pitkälle hiekkasärkälle on viimeisen parikymmenen vuoden aikana noussut vieri viereen kulissimaisia hotelleja. Hotellien camp-henkinen sisustus on suunniteltu vastaamaan amerikkalaisen keskiluokan kuvitelmia tyylikkyydestä. Muutama vuosikymmen sitten alueella ei ollut kuin häikäisevän hieno hiekkaranta.

Noin 10 000 Maya-kalastajan pikkukaupungista on alle 30 vuodessa kasvanut yli miljoonan asukkaan suurkaupunki. Kaupungissa kaikki työskentelevät matkailuteollisuuden palveluksessa. Hotellisiivojan keskipalkka on noin 100 pesoa eli noin 10 euroa. Kalastajia on jäljellä pari tuhatta ja äyriäiset yhä harvinaisempia.

Urheilukalastajien mekkana tunnettu Cancun on tarkoitettu pyydystämään turistien rahat. Vaikka syyskuussa onkin hurrikaaniaika, ovat hotellit pullollaan turisteja, joista yllättävän moni näyttää olevan meksikosta kotoisin. Kun pukuihin sonnustautuneet virkamiehet kiiruhtavat ilmastoihun ja ulkomaailmalta suljettuihin neuvotteluhuoneisiin, lompsivat turistit kohti hohtavan valkoisia hiekkarantoja ja maidonlämpimiä Karibian maininkeja.

On lähinnä irvokasta, että neuvottelua käydään niin epätodellisessa ympäristössä, kun neuvottelujen aihe on kuitenkin niin kouriintuntuva ja jokaista koskettava. Kauppaneuvotteluissa väännetään kättä muun muassa siitä, millaisia ruokatavaroita kaupoista voi ostaa ja millä hinnalla.

***

Media on paikalla ja näyttää päättäneen jo etukäteen millaisia kuvia kokouksesta lähetetään. Koska tylsässä kokoussalissa istuvat ryytyneet neuvottelijat eivät näytä hyvältä TV:ssä, metsästävät TV-yhtiöiden kameramiehet paikallisten ”globalofobicojen” pienintäkin mellankanpoikasta yhtä innokkaasti kuin poliisi.

Neuvottelujen avajaispäivänä media sai mitä halusi: dramaattisessa mielenosoituksessa korealainen maanviljelijä iski veitsen rintaansa vastalauseena kaupan vapauttamiselle. Mielenosoittaja kuoli myöhemmin sairaalassa. "WTO on minulle yhtä paha kuin kuolema", hän oli selittänyt ennen tekoaan.

Mitä ilmeisemmin globalisaation vastaisella liikehdinnällä on kuitenkin ollut vaikutuksensa siihen, että toimittajat ovat erittäin kiinnostuneita kansalaisjärjestöjen mielipiteistä ja tapahtumista. Kun meksikolainen pienviljelijöiden etujärjestö Unorca ja Via Campesina pitivät tiistaina tiedotustilaisuuden hiostavan kuumassa ja lähes hapettomassa kokoushuoneessa, oli paikalla enemmän toimittajia kuin sisällä sopi.

Eteläamerikkalaisten pienviljelijöiden hätä onkin paljon todellisempi ongelma kuin mellakan saaminen televisiouutisiin. Cancuniin on saapunut tuhansia viljelijäperheitä kertomaan omasta ahdingostaan. Amerikan vapaakauppa-alue on avannut myös Meksikon markkinat halvalle yhdysvaltalaiselle maissille, mikä on ajanut meksikolaiset pienviljelijät ahtaalle.

Viljelijäperheet ovat majoittuneet telttoihin kaupungin puistoihin. Poliisin huhutaan keränneen irtokivet pois puistoista ennen kokouksen alkua, jotta "puistoissa olisi mukavampi telttailla".

Kolumni on julkaistu aiemmin Maailma.net -sivustolla.