Vieraskolumni

Vaikeuksien kautta voittoon?

Talouskriisillä on ollut myös myönteisiä vaikutuksia. Kehitysrahoituksen ongelmat otetaan nyt entistä enemmän todesta.
Matti Ylönen
29.1.2009

ylönen.jpg Nokia ilmoitti äskettäin heikentyneistä talousnäkymistään. Madonlukujen taustalta löytyi syy, joka yllätti monet analyytikot: talouskriisi oli iskenyt kehitysmaihin ja kehittyviin markkinoihin, joiden kännykkämyynti oli tähän saakka kasvanut nopeasti. Ei kasva enää.

Asian ei olisi pitänyt olla alaa työkseen seuraaville kummoinenkaan yllätys. Useat eurooppalaiset kansalaisjärjestöt – Kepa mukaan lukien – ovat tuoneet viime kuukausina esiin useita tapoja, joilla kriisi iskee kehitysmaihin.

Luoton saanti heikkenee, valuuttakurssit heittelevät, ja kehitysmaiden tuotteiden vientinäkymät huononevat. Kaikki nämä voivat lisätä köyhyyttä.

***

Kriisillä on ollut sen kaikesta synkkyydestä huolimatta myös joitain positiivisia vaikutuksia. Monet kehitysjärjestöjen vuosia esillä pitämät teemat ovat nousseet politiikan asialistalla. Kehitystä ei synny ilman rahoitusta, ja rahoituksen sääntöjen muoto ja sisältö ovat siksi ensiarvoisen tärkeitä kysymyksiä.

Kauppapolitiikassa järjestöt ovat kritisoineet pitkään tapaa, jolla kehittyviä maita on pakotettu avaamaan rahoitusalaansa kertarysäyksellä kansainväliselle kilpailulle. Nyt seurauksena on pelko siitä, että pankkialan kuprut puhkeavat Meksikossa ja muissa kehittyvissä maissa ikävin seurauksin.

Myös monet Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon liittyvät ikuisuusongelmat ovat vihdoin saaneet ansaitsemaansa huomiota.

Maailmanjärjestöt ovat ajaneet yksisilmäisesti talouspolitiikkaa, jota edes valtavirtataloustiede ei enää tue. Finanssikriisi on muistuttanut poliitikkoja siitä, että markkinat eivät toimi ilman toimintakykyistä valtiota, jota tarvitaan valvomaan markkinoiden toimintaa.

Dohan kehitysrahoitushuippukokouksessa aikojen muuttumisesta saatiin konkreettinen muistutus YK:n kauppajärjestö UNCTADin pääjohtajan Supachai Panitchpakdin puheessa. Panitchpakdi kertoi ajaneensa Thaimaan talouskriisin aikoihin useita toimia, joita nyt sovelletaan muun muassa Yhdysvalloissa. Aasian talouskriisin aikaan IMF tyrmäsi ehdotukset yksi toisensa jälkeen.

***

Ikkuna uusille aloitteille on nyt auki. Iso joukko eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajia valmistautuu näkymään Lontoossa huhtikuun alussa järjestettävän G20-kokouksen yhteydessä. Sitä edeltävä järjestötapahtuma kokoaa yhteen ennen näkemättömän joukon kehitysjärjestöjä, kansalaisliikkeitä ja muita toimijoita Oxfamista paikallisiin asukasyhdistyksiin.

G20-kokouksen oikeutus maailmantalouden säännöistä päätettäessä on kuitenkin kyseenalainen.

Kahdenkymmenen maan klubi on toki parempi kuin kahdeksan rikkaan maan G8-ryhmä. Tästä huolimatta joukosta puuttuvat maailman köyhimmät maat. Ne, joissa peruselanto on tällä hetkellä huomattavasti kännyköitä oleellisempi asia.

***

Monet järjestöt kampanjoivatkin sen puolesta, että kriisin lääkkeistä päätettäisiin finanssikriisiä käsittelevässä korkean tason kokouksessa, jonka YK tänä vuonna järjestää. Kokouksen tarkka aika ja paikka ovat tosin vielä auki.

Suomessa oppositio on herännyt vaatimaan uusia aloitteita. Esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen peräsi äskettäin uudistuksia Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaan ja vaati kehitysmaille haitallisten veroparatiisien suitsimista. Konkreettisten toimenpiteiden listausta ei vielä kuultu, mutta ehkä senkin vuoro vielä tulee.

Jos hallituksella on näihin aiheisiin omia kantoja, ei niitä ainakaan vielä ole tuotu kunnolla esiin. Kansainvälisissä huippukokouksissa ja maailmanjärjestöjen vuosikokouksissa Suomella on ääni siinä missä muillakin. Toivottavasti sitä käytetään niin, että se kuuluu Suomeen asti.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen sihteeri, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia.