Vieraskolumni

Vähemmän aggressiivista kapitalismia

Monet ovat löytämässä osuustoiminnan uudelleen vaihtoehtona sijoittajavetoisille pörssiyhtiöille.
Markku Kuisma
25.2.2013

"Meillä ei ole mitään Rockefelleriä, Carnegieta ja muita tämänkaltaisia yksityisiä jotka voisivat valtavin rahamäärin tukea tutkimustyötä. Mutta meillä on osuustoiminta, joka voi saada tällä alalla paljon aikaan, jos se vain vakavasti haluaa."

Näin kirjoitti kemian Nobel-palkinnon 1945 saanut professori A. I. Virtanen 1930-luvun lopulla. AIV-rehun kehittänyt Virtanen haki tuolloin rahoitusta toiseen kansallisesti merkittävään tutkimushankkeeseensa, nestemäisten polttoaineiden valmistuksen kehittämiseen.

Virtasen menestyksekäs tutkijanura nobeleineen kaikkineen kytkeytyy läheisesti kymmenien tuhansien suomalaisten talonpoikien yhteiseen yritysluomukseen, 1905 perustettuun Valioon. Valio rakensi puitteet Virtasen tieteelliselle läpimurrolle antamalla hänen johdettavakseen hyvin varustetun modernin tutkimuslaboratorion, jollaiseen yliopistolla ei ollut varoja.

Virtanen johti laboratoriota puoli vuosisataa, siis samalla kun hän oli Helsingin yliopiston professori ja sittemmin akateemikko.

***

Joku voi nähdä asetelmassa esimerkin yksityisen suuren rahan liike-intressien tunkeutumisesta tieteen maailmaan.

Toinen taas voi nähdä samassa kuviossa mainion ilmaisun muodikkaasta julkisen ja yksityisen tahon "win-win"-kumppanuudesta – jota siis kumma kyllä osattiin tehdä ilman (post)modernien tiedepoliitikkojen ylhäältä tulevia konsulttiohjeistuksia ja EU-tukiohjelmia.

Molempia näitä puolia oli luultavasti mukana, ja varmaan ihan hyvä niin sekä karjatilallisille, kansanravitsemukselle että kansantaloudelle. Ja hyväksi se kai oli kansankin taloudelle: Maitotilallisten ja heidän paikallisten osuusmeijeriensä yhteisyritys oli osa maan suurinta kansaliikettä, osuustoimintaa, jolla on ollut keskeinen merkitys köyhän maaseudun ja koko Suomen sosiaalis-taloudellisessa nousussa.

Saman suuren kansanliikkeen saavutuksia ovat osuuspankit ja Metsäliitto ja vähittäiskaupan alalla sok-hok-elannot. Monen mielestä osuustoiminta on ollut liiankin menestyksellistä: yritykset ovat kasvaneet liian suuriksi ja etääntyneet perustehtävistään rivijäsentensä eli omistajiensa vaikutusvallan ulottumattomiin.

***

Arvostelu antaa aihetta itsetutkiskeluun ja myös ulkopuolisten tekemään kriittiseen arviointiin. Tässä auttaa uusi kokoomateos The Cooperative Business Movement, 1950 to the Present (Cambridge 2012).

Ryhmä eurooppalaisia ja amerikkalaisia yritys- ja taloushistorioitsijoita tarkastelee siinä liikkeen kehitystä kansainvälisissä kehyksissään, vahvuuksia ja heikkouksia unohtamatta Harmi vain, että Suomi on kovin niukasti tarkastelussa mukana. Onhan Suomi yksi alan johtavia maita maailmassa osuustoiminnan suhteellisella merkityksellä laskien.

Kirja on syntynyt YK:n kansainvälisen osuustoimintavuoden 2012 merkeissä, mutta myös yleisemmistä ajankohtaisista syistä. Monet ovat löytämässä osuustoiminnan uudelleen vaihtoehtona sijoittajavetoisille pörssiyhtiöille, kirjan tekijöiden tavoin ja sanoin:

"Aikana jolloin ahneus ja huono johtaminen väärinkäytöksineen ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisia finanssi- ja talouskriisejä, osuuskunnat tarjoavat mallin toisentyyppiselle liiketoiminnalle ja taloudelliselle toimeliaisuudelle, joka on vähemmän altis aggressiiviselle kapitalismille."

***

Osuustoimintaan liittyy toki sisäsyntyisiä rakenteellisia ongelmia, joita ei pidä sivuuttaa. Mutta ei pidä sivuuttaa myöskään valtavia mahdollisuuksia, joita vapaaseen ja kansanvaltaiseen osuustoimintaan sisältyy yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen luomisessa ja köyhyyden poistamisessa.

Tästä kulmasta katsoen osuustoimintayritysten menestyksekäs kasvu ei todellakaan vaikuta valitettavalta kehityskululta. Tuleva nobelisti A. I. Virtanen suorastaan hehkutti maitotilallisten omistaman Valion nopeaa nousua suurliikkeeksi ja iloitsi muidenkin osuustoimintayritysten vallanneen "kaikilla aloilla jatkuvasti alaa työntäen samalla syrjään yksityistä suurpääomaa".

Innoissaan Virtanen visioi kansan yhteisestä yrittämisestä syntyneiden suurliikkeiden ottavan yhä suuremman vastuun yhteiskunnassa, jopa yli ja ohi pelkän talouselämän:

"Osuustoiminta tulee täten yhä hallitsevammaksi tekijäksi yhteiskunnassamme ja jottei sitä voitaisi moittia siitä, että sen vaikutuksesta hengenviljelys standardisoituisi keskitasolle ja huippusaavutukset sekä henkisellä että aineellisella alalla estyvät, on sen otettava vastuulleen myös ne tehtävät, joita suurilla yksityisillä pääomilla on aikaisemmin kaikkialla ollut ja tällä hetkellä vielä monissa maissa".

Vaikka ei ihan näin kauas kurkottaisi, osuustoiminta on kiehtova liike kaikille sosiaalisesti(kin) kestävästä kehityksestä kiinnostuneille.

Kirjoittaja on Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.