Vieraskolumni

Vääntövuosi ja nollaseiska

Mitä tekee Suomi EU-puheenjohtajuuden lähestyessä? Löytyykö rohkeutta toimia globaalisti oikeudenmukaisuuden puolesta ja kotimaassa 0,7:n saavuttamiseksi - jotta ristiriita sanojen ja tekojen välillä ei olisi niin räikeä.
Jussi Pakkasvirta
10.3.2006

"Edessämme on todellinen vääntövuosi", sanoi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki seminaarissa "Globaali kehitys ja Euroopan unioni vuonna 2006". Samassa tilaisuudessa Säätytalolla 8. maaliskuuta esiteltiin myös kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) vuosilausunto.

Seminaarin alaotsikkona oli "Kehityspolitiikan haasteet Suomen puheenjohtajakauden alla". Puheenjohtajuus-mantraa saa nyt sitten kuunnella seuraavan vuoden. Lehtomäenkin mukaan odotusarvot tulevaa puheenjohtajuutta kohtaan on korkealle viritetty.

Mitä siis on odotettavissa? Ainakin kovaa kiirettä ja "kauhiasti kokouksia ja töitä".

Tästä kertoi Säätytalon seminaarissa se, että niin ministeri kuin myös puhujana esiintynyt eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén poistuivat seminaarista heti puheittensa jälkeen − puheenjohtajuuskiireisiin vedoten. Minä kun (jälleen kerran) luulin, että seminaareissa keskustellaan.

Toisaalta on kiva kuulla, että tärkeillä ihmisillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin kaiken maailman seminaareissa istuminen. Tragikoomista on, että edes poliittisia avustajia ei jäänyt paikalle kuulemaan mahdollisia kysymyksiä tai kommentteja. Maan tavan mukaan seminaariin jäi keskustelemaan − KPT:n jäsenten lisäksi − tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen edustajia, pari diplomaattia sekä muutama muu paikalle eksynyt aktiivi.

Ja EU-mantran mukaan kaikki toistivat, että 0,7 prosenttia. Valtiovarainministeriöstä ei ollut tietenkään edes edustajaa. On siinä sitten vääntämistä.

***

KPT:n lausunnosta voi kyllä löytää hienoja ideoita. Kuten sen, että Suomen etu ja velvollisuus on tukea köyhyyttä poistavan maailmantalouden syntymistä.

Suomen hallitukselta voi kysyä KPT:n lausunnon pohjalta esimerkiksi: Mitä hallitus aikoo tehdä puheenjohtajakaudella puuttuakseen maailmantalouden perusrahavirtojen rakenteelliseen epäoikeudenmukaisuuteen?

Aikooko EU-Suomi ponnistella puoli vuotta, erityisellä hartaudella, esimerkiksi EU:n elinkeino- ja maataloustukien vähentämiseksi − laittamalla tätä rahaa vaikkapa WTO:n Hongkongin kokouksessa lanseerattuun "Aid for Trade" -aloitteeseen? Tai tukemalla nykyistä oikeudenmukaisempaa sekä globaalisti tasa-arvoisemmin ja kestävämmin säänneltyä "vapaakauppaa"?

Tai voimme kysyä vääntöä tekevän puheenjohtajamaan hallitukselta vähän yksinkertaisemmin: Riittääkö EU:n poliittisessa johdossa globaalia rohkeutta − edes pikkuisen yli omien intressien ja omien kotomaisten EU-äänestäjäryhmien? Jotta sanojen ja tekojen ristiriita ei olisi niin räikeä. EU:ssa ja Suomessa.

Entä kotimaassa? Koetetaan nyt edes saavuttaa se 0,7, jotta voimme uskottavasti puhua globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Ja kun ei maailman rakenteisiin puolessa vuodessa juuri pystytä puuttumaan, niin pilkotaan edes valtiovarainministeriö. Kaikki muut kun tuntuvat olevan niin autuaallisen yhtä mieltä, että… 0,7!



Kirjoittaja toimii professorina Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksella. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.