Vieraskolumni

Vaaleanpunaiset ja siniset lasit

Kehitysmaaihmisiä syytetään välillä siitä, että he katselevat maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. No, ei se maailma kovin moniulotteiselta näytä, vaikka sitä katsoo kansanedustaja Mikko Alatalon kuuluisien sinisten lasien läpi.
Pasi Nokelainen
23.1.2007

Pasi Nokelainen (kuva: Mikko Toivonen)"On se ihmeellistä, ettei kehitysmaa-aktivistit ole tajunneet, että talous on vähentänyt köyhyyttä paljon enemmän kuin apu ikinä", päivitteli eräs ystäväni äskettäin lähes tuohtuneena.

Lauseen esittäjä on ollut samanlainen pikkuvanha ihminen kuin minä itse eli seurannut yhteiskunnallisia asioita koko ikänsä. Hän ei vaan koskaan ole perehtynyt siihen, mitä esimerkiksi kansalaisjärjestöissä tai vaikka YK:n kehitysohjelmassa UNDP:ssä oikeasti ajatellaan kehityksen edellytyksistä.

Olemme edelleen ystäviä. Itseasiassa toteamuksen esittäjä teki minulle palveluksen, sillä hän toi minut takaisin todellisuuteen: kehityspolitiikka on alue, josta fiksuilla ja tiiviisti muuta politiikkaa seuraavillakin ihmisillä on mustavalkoisia näkemyksiä.

***

Kansanedustajat elävät politiikasta. Heidän on perehdyttävä valtavaan määrään asioita nopeasti. Puutteellisten tiedon perusteella on tehtävä pikaisia ratkaisuja, jotka on esitettävä äänestäjille uskottavasti ja havainnollisesti.

Oppitunnin tästä voi tarjota esimerkiksi keskustan kansanedustaja Mikko Alatalo. Hän kirjoitti kauppapolitiikasta kansalaisjärjestöjen vaalikoneeseen seuraavasti: "On hyvä miettiä kahta esimerkkiä: Miksi Länsi-Saksa menestyi ja kehittyi ja miksi Itä-Saksa ei? Ja miksi Etelä-Korea on yksi maailman taloudellisesti menestyneimmistä maista, mutta Pohjois-Korea melkein viimeinen? Kaupan ja yhteiskunnan vapaudella on todellakin merkitystä."

Esimerkit ovat kyllä periaatteessa havainnollisia, mutta kärjistysten vuoksi tragikoomisia. Etelä-Korea on nimittäin yksi yleisemmin käytetyistä esimerkeistä siitä, ettei rajoittamaton vapaakauppa ole aina ja kaikkialla autuaaksi tekevä ihmelääke.

Toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Korea käytti laajaa kauppa-, talous- ja finanssipoliittista asearsenaalia taloudellisen menestyksen luomiseen: tulleja, kiintiöitä, tuotannon lisensointia, palkkakontrolleja, valuuttakurssien hallintaa, julkisten pankkien lainapolitiikkaa ja valtion investointeja. Ei kuulosta ideologisesti puhtaalta vapaakaupalta, vai kuinka?

Etelä-Korean kauppapolitiikkaa kirottiin ainakin vielä muutamia vuosia sitten esimerkiksi Hietalahden telakalla Helsingissä. Korealaiset eivät nimittäin olleet luopuneet vielä silloinkaan telakkatuista ja voittivat tarjouskilpailuja eurooppalaisten mielestä epäreilujen tukien vuoksi.

***

Entäs sitten Alatalon toinen mallimaa Länsi-Saksa? Se puolestaan kävisi loistoesimerkistä "kehitysavun" toimivuudesta. Maa koki toisen maailmansodan jälkeen talousihmeen, wirtschaftswunderin, eli huippunopean nousun sodan raunioista talousmahdiksi ja nimenomaan vientikaupan jättiläiseksi.

Yksi tärkeimmistä syistä Länsi-Saksan talousihmeen taustalla oli Länsi-Euroopan taloudellinen avustusohjelma Marshall-apu. Yhdysvaltain myöntämä apu oli avokätistä ja pitkäaikaista. Ehkä vieläkin tärkeämpää oli se, että Länsi-Saksa ja muut vastaanottajamaat saivat itse suunnitella pitkän tähtäimen jälleenrakennusstrategiansa ilman ulkopuolisen tahon sekaantumista, ja apua myönnettiin ennalta tiedossa olevissa erissä.

"Made in Germany" -merkinnän nopea yleistyminen maailmanmarkkinoilla todistaa, että apu voi panna talouden ja kaupan pyörät pyörimään, kun se ei tule pieninä pirstaleina, lukemattomien ja ristiriitaisten talouspoliittisten ehtojen saattelemana.

***

Historialliset analogiat ovat aina ongelmallisia, eikä vähiten sen vuoksi, että nykyiset kehitysmaat ponnistelevat erilaisessa talousympäristössä kuin Etelä-Korea ja Länsi-Saksa aikanaan. Oleellista maiden kokemuksissa on kuitenkin se, että ne etsivät itse, eri reittejä käyttäen oman paikkansa kansainvälisessä työnjaossa - ja itseasiassa etsivät parhaillaan uutta paikkaa.

Nykyiset kehitysmaat ovat siinä mielessä paljon hankalammassa asemassa, että monet Etelä-Korean käyttämistä keinoista on niiltä kielletty WTO-säännöillä. Vastaavasti mitään Saksan ja muiden Länsi-Euroopan maiden saamaan apuun verrattavaa tukea ole tarjolla, sillä esimerkiksi EU:n "uutuutena" lanseeraamasta kauppaa tukevasta avusta eli Aid for trade -aloitteesta ja Marshall-avusta ei kannata puhua samana päivänä.

***

Mikko Alatalo ei varmasti ole sen parempi tai huonompi poliitikko kuin muutkaan kansanedustajat. Alatalon vaalikonevastausten kokonaisuuden perusteella voisin ehkä jopa kuvitella äänestäväni häntä, jos asuisin Pirkanmaalla.

Silti tämä yksi "yhteydestään irrotettu" avovastaus kertoo mielestäni jotakin tämän päivän politiikasta: poliitikkojen reseptit tuntuvat maailman monimutkaistumisesta huolimatta yksinkertaistuvan koko ajan. Se on pelottavaa.

Kirjoittaja on Kepan tiedottaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta