Vieraskolumni

Uutinen: Päivä ilman väkivaltaista murhaa

Meksikossa on kuollut yli 20 ihmistä päivässä viimeisen neljän vuoden aikana. Montako kuollutta siis tarvitaan uutiseen?
Olli Seuri
10.5.2011

Uutistoimisto AFP:ltä tulee juttujonoon taas yksi uusi rivi. Sitä ei ole korostettu tärkeäksi tai kiireiseksi. Otsikossa lukee: "Twenty killed in under 24 hours in Mexican city" — 20 tapettu vuorokaudessa meksikolaiskaupungissa. Pohdin hetken ja totean: Ei uutista, normipäivä. Jonoon tippuu tärkeämpiäkin uutisia.

Meksikossa käynnissä oleva huumesota on koitunut jo yli 30 000 ihmisen kohtaloksi reilun neljän vuoden aikana. Presidentti Felipe Calderón aloitti sodan kartelleita vastaan heti toimikautensa alussa joulukuussa 2006. Sen jälkeen murhauutiset ovat seuranneet toisiaan, etenkin Yhdysvaltain rajan tuntumassa.

Esimerkkikaupungissamme Ciudad Juarezissa tapettiin viime vuonna lähemmäs kymmenen ihmistä päivässä, yhteensä uhreja oli noin 3 100. Tällä menolla kaupungista loppuvat nuoret miehet ennen kuin konflikti loppuu. Ampumalla ja kartelleita toisiaan vastaan yllyttämällä ei huumekaupan lonkeroita kitketä.

Uutisessamme yksi Molotovin cocktail -iskun uhri paloi niin pahasti, ettei hänen sukupuoltaan voitu tunnistaa. Rajan läheisyydessä El Castillo -baarissa taas tusina asemiehiä teloitti kymmenen ihmistä. Toimittajana on pakko pohtia, että mitä jos tämä olisi tapahtunut muualla. Olisiko se uutinen, jos tapahtumapaikkana olisi ollut Jerusalem?

***

Uutistyöläisen arki on loppujen lopuksi raadollista arvottamista. Maailman tapahtumat, myös Meksikon joukkomurhat tai murharyppäät, on julkaistava tai sitten ohitettava olankohautuksetta. Johan Galtung ja Mari Holmboe Ruge listasivat jo 1960-luvulla tärkeimmät uutiskriteerit: toistuvuus, voimakkuus, yksiselitteisyys, kulttuurinen merkittävyys, odotettavuus, yllätyksellisyys ja niin edelleen.

Kun ottaa huomioon, että Meksiko on Suomesta katsoen vieras ja kaukana, konflikti itsessään vaikeaselkoinen ja tapahtumat turhan "arkipäiväisiä", niin ei ole mikään ihme, ettei 20 kuollutta ole uutinen. Tapahtumat eivät yksinkertaisesti kosketa yleisöä niin paljoa, että kuolemilla kannattaisi revitellä. Olisi toinen asia, jos sama tapahtuisi Israelissa, Irakissa, Libyassa tai jossakin Euroopan maassa.

Galtungin ja Rugen kriteereissä on mainittu myös eliittihenkilöt ja henkilöitävyys. Ciudad Juarezissa emme tiedä mitään uhreista: todennäköisesti kyse on huumekauppaan sekaantuneista nuorista ja heidän sukulaisistaan tai täysin sivullisista ja Yhdysvaltoihin pyrkineistä köyhistä. Mukaan tarvittaisiin vähintään BB-tason julkkis, että tapahtunut nousisi esiin. Samankaltaisesta syystä esimerkiksi Kolumbiassa sata kadonnutta on pienempi uutinen kuin yksi kidnapattu poliitikko. Uutinen on myös ihmisarvon mittari.

***

Meksiko on hyvä esimerkki monesta syytä. Ensinnäkin siellä on käynnissä aseellinen konflikti, ei perinteinen sota. Sota on selkeää, siinä on rintamalinjat ja uloslausutut tavoitteet. Meksikon konflikti on epämääräinen, siinä on monta toimijaa ja tavoitteistakaan ei oikein saa selvää. Miten toimittaja edes kertoisi siitä kaikesta pikku-uutisessa, jos ei tunne millään tavalla kansainvälistä huumebisnestä tai esimerkiksi maanosan historiaa?

Tosin nykyään yhä harvempi sota on yhtä selkeä kuin isovanhempiemme aikaan. Usein konfliktit vain karkaavat käsistä. Mitä tapahtuu Norsunluurannikolla — pitäisikö sitä verrata Keniaan, takaavatko kansainväliset joukot rauhanomaisen kehityksen? Lienee paikallaan myös muistuttaa Afganistanista ja Irakista, joihin hyökättiin vuosina 2001 ja 2003. Nyt soditaan myös Libyassa, joka voi muuttua vielä kovin monimutkaiseksi sopaksi.

Kun pohdimme kaikkia näitä konflikteja, niin vähiten uutisoidut ovat aina vaikeimpia ymmärtää. Ja kun asioista ei tiedetä, voivat ennakkoluulot ottaa niskalenkin tosiasioista: Afganistanin pataaneilla kun on keskiaikainen heimokulttuurinsa, Meksikon machoilla tappaminen ja huumekauppa verissä ja afrikkalaisten luonteenpiirteet tunnemme jo ajalta ennen Ruandan kansanmurhaa.

Olisi tärkeää oppia kertomaan maailman hiljaisista konflikteista taustoittaen ja säännöllisesti, sillä ne eivät kunnon uutisia odotellessa lopu. Näistä konflikteista kärsii usein suurempi osa ihmisiä kuin varsinaisista sotatoimista. Konfliktimaissa on esimerkiksi noin 25 miljoonaa maansisäistä pakolaista. Pistetään siihen päälle vielä kadonneet ja kuollet, niin jutunaihetta pitäisi riittää. Toistaiseksi lienee vain parasta toivoa, että joku päivä uutistoimiston jonoon tippuu kiireellinen, punaisella merkitty uutinen: "24 hours without a murder in Mexico".

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, jonka palkkakuitissa lukee poikkeuksellisen usein Yleisradio. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.