Vieraskolumni

Uusi haukka USA:n takapihalla

EU tuli Keski-Amerikassa tunnetuksi 1990-luvulla erityisesti tuestaan alueen rauhanprosesseissa veristen sisällissotien jälkeen. Nyt rauhankyyhkyn imago on muuttumassa markkinahaukaksi, joka etsii yrityksilleen tilaa, hinnalla millä hyvänsä.
Toni Sandell
9.6.2009

Toni SandellKeskiamerikkalaiset rakastavat omien hallituksiensa arvostelemista. Jos pitää mennä sormea osoittelemaan ulkopuolisille, kohteena ovat olleet aluetta takapihanaan pitäneet jenkit, jotka viime vuosikymmeninä hoitelivat banaanivaltioiksi ristimiään pikkumaita mielensä mukaan.

Suomalaisena onkin yleensä voinut myhäillä ymmärtävästi tai jos sille päälle sattuu, yhtyä arvosteluun. Nyt asiat ovat muuttumassa, sillä uusi haaskalintu Keski-Amerikan pihalla on Euroopan unioni.

***

EU neuvottelee Keski-Amerikan viiden valtion kanssa niin sanottua assosiaatiosopimusta, joka olisi nykyisessä muodossaan maailman kattavin vapaakauppasopimus. Se avaisi lähes kaikki palvelut kilpailulle, siitäkin huolimatta, että esimerkiksi sähkön yksityistämisestä on jo riittävästi huonoja kokemuksia alueella.

Sopimus ei miellytä Keski-Amerikassa juuri ketään. Jopa yrittäjäjärjestöt ovat hylänneet loppusuoralla olevien neuvottelujen tuloksen. "Sopimus veisi Euroopan markkinat yhtä kauas Keski-Amerikasta kuin stratosfääri on maanpinnalta", Hondurasin yrittäjien kattojärjestö COHEP maalaili taannoisessa kannanotossaan, ja suositteli Hondurasia kieltäytymään sopimuksen allekirjoittamisesta.

Yrittäjäjärjestö viittasi EU:n tiukkaan neuvottelulinjaan alueelle tärkeiden raaka-aineiden kuten sokerin tuontikiintiöistä. Maininnan saivat myös ne kuulut EU-säännökset. Costa Rica on paininut EU-neuvottelijoiden kanssa ananastensa värivaatimuksista. Myös lehmien tunnistesiruista keskustellaan, samoin parmesaanin ja mozzarellan nimen käytöstä.

Jos Suomelle tuntui jossain vaiheessa tukalalta täyttää EU-vaatimuksia, kuinka käy Latinalaisen Amerikan köyhimmän alueen?

Osapuolet ovatkin Keski-Amerikan suuryrittäjien painostuksesta ajautuneet neuvottelemaan avusta, joka tukisi EU:n tiukkojen elintarvikevaatimusten täyttämistä. Tämä apu olisi tukea suurille vientiporhoille, vaikkeivät köyhyyden syyt siellä ole. Vientivetoisen vapaakaupan takia siis myös kehitysyhteistyö on vääristymässä.

***

Nicaragualainen Confidencial-lehti kysyi kesäkuun alussa Euroopan komission Keski-Amerikan lähettiläältä Mendel Goldsteinilta, miten EU-neuvottelijat vaikuttavat jopa kovemmilta kuin jenkit, joilla on oma vapaakauppasopimuksensa CAFTA Keski-Amerikan kanssa.

"Hyvin mahdollista. Meillä on loistavia neuvottelijoita, joilla on paljon kokemusta", Goldstein vastasi.

Hän samalla lipsautti tietävänsä ongelman, jota EU ei virallisesti tunnusta: neuvotteluosapuolet ovat niin epätasa-arvoisia kuin olla saattaa. EU:n väkiluku on kymmenkertainen Keski-Amerikkaan verrattuna ja talousalue peräti 150 kertaa suurempi. Keski-Amerikan enemmistö elää köyhyydessä ja alue taistelee oman ruokaturvansa kanssa.

Nicaragua on ehdottanut alueiden kehityserojen tasoittamiseksi erityisen rahaston perustamista. Rahastosta annettaisiin ehdotuksen mukaan 60 miljardia euroa edullista lainaa 50 vuoden maksuajalla. Tämä on pöyristyttänyt niin EU-neuvottelijat kuin jotkut EU:ta ja suuryrityksiä myötäilevät keskiamerikkalaiset johtajat.

Summa ei ole kuitenkaan tuulesta temmattu. Se on sama, kuin EU:n maksamat kilpailua vääristävät tukiaiset vuosittain.

***

Vaikka Keski-Amerikan neuvottelijoiden lepsuutta ja EU:n ankaruutta moititaan laajalti, prosessia ei ole heiluttanut mikään - edes talouskriisi, joka on pistänyt yhä useammat vakavasti miettimään aisojen laittamista markkinoille. Kriisiin syytön Keski-Amerikka on yksi pahimmista kärsijöistä.

Tarkoitus on saada vapaakauppasopimukselle piste jo heinäkuussa. Ympäristö- ja sosiaalivaikutusten arviointien pitäisi valmistua elokuussa. Edes sopimuksen vaikutuksia ei siis ehdittäisi arvioida ennen neuvottelujen päättymistä.

EU:n pitäisi nyt ymmärtää, että jos ei ole suuntaviivoja sille kuinka toimia, pitää hetki hengähtää ja miettiä. Keski-Amerikan kansalaisliikkeet ovat pyytäneet omien hallitustensa neuvottelijoita ottamaan neuvotteluissa tauon ja arvioimaan uudelleen, miten sopimus saataisiin valjastettua oikeasti tukemaan alueen kehitystä. Samaa pitäisi meidän poliitikkojemme ajaa Euroopassa.

Kirjoittaja toimii Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Nicaraguassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta