Vieraskolumni

Uskomusten ylistys

Usko magiaan Mosambikissa tuskin estää maata kehittymästä.
Esa Salminen
4.10.2010

Ihminen voi muuttua leijonaksi ja varkaan vatsassa voi päristellä kiinalainen moottoripyörä. Näiden Mosambikin-totuuksien lukeminen uudesta romaanistani sai kollegani - kehitysyhteistyöntekijän - parahtamaan: "Onko siellä oikeasti noin takapajuista? Miten se maa voi ikinä kehittyä?"

Mosambikiin sijoittuvassa tekstissäni koulutetutkin ihmiset uskovat kansanparannukseen, eikä kunnansairaalan johtajakaan voi täysin poissulkea sitä, etteivätkö velhot voisi halutessaan muuttua leijoniksi.

***

Saan kiinni ystäväni ajattelusta: miten moderni maailma voi vallata Mosambikin, jos ihmiset uhraavat hengille kanoja ja vuohia, ja jos lähes kaikki uskovat, että esi-isät toimivat välittäjinä jumalan ja ihmisten välillä. Maaseudun väki ei yleensä usko myöskään sattumaan: esimerkiksi kaikki kuolemat ovat jonkun aiheuttamia. Sellainenhan on taikauskoa, joka kuuluu mielikuvissamme keskiajalle.

Mutta samalla ihmettelen mitä tekemistä ihmisten uskomuksilla lopulta on materiaalisen hyvinvoinnin, demokratian kehittymisen ja oikeudenmukaisen maailman kanssa. Niin sanotussa kehittyneessä maailmassa aika monet meistä uskovat erilaisiin asioihin: Mustekala osaa ennustaa jalkapallotuloksia. Markkinavoimat edistävät hyvinvointia ja taloutta voidaan ennustaa.

Me kehitysyhteistyöntekijät tapaamme uskoa siihen, että maailmasta voidaan tehdä oikeudenmukaisempi, ja että suunta on jotakuinkin oikea. Monet, minä mukana, uskovat myös romanttiseen rakkauteen.

***

Kaikki uskomukset on helppo leimata naiiveiksi, jos niihin ei itse usko.

Uskomukset ovat kai välttämättömiä, jotta ihmiset jaksavat. Mosambikilaista lääkäriä lohduttaa ajatus siitä, ettei kaikki ole hänen käsissään, eikä kaikesta tarvitse huolehtia. Voimattomuus lamaannuttaa, usko taas tuo toivoa.

Kuinka mosambikilaiset edes jaksaisivat ponnistella kohti parempaa tulevaisuutta ilman uskoa maagisiin leijoniin, esi-isiin, oikeudenmukaisuuteen, markkinavoimiin ja parempaan tulevaan. Kuinka meistä kukaan?

Kirjoittaja toimii Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteerinä. Kolumni on julkaistu aiemmin WSOY:n Bulevardia-lehdessä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.