Vieraskolumni

Unelmia erottavat rajat

Vaikka laiton siirtolaisuus kärjistyykin Gibraltanin salmen tienoille, se on EU:n yhteinen haaste.
Jussi Salonranta
25.2.2008

Jussi Salonranta Portugalilainen lentoyhtiö TAP on Euroopan ja Etelä-Amerikan välisen matkustusliikenteen ylivoimainen markkinajohtaja niin mitattaessa matkustajamääriä kuin suoria lentoreittejä mantereiden välillä. Minulla oli mahdollisuus tavata lentoyhtiön toimitusjohtaja Fernando Pinto toissavuonna, jolloin olin tutustumassa Portugalin ja Espanjan parlamenttilaitoksiin.

Ajatukseni harhailivat Pinton esitystä kuunnellessani, ja muistan miettineeni lähinnä brasilialaisen kirjailijan Paulo Coelhon romaania Yksitoista minuuttia. Se kertoo tarinan Mariasta, Brasilian köyhältä maaseudulta kotoisin olevasta nuoresta naisesta ja hänen onnensa etsimisestä ja löytymisestä. Kirjan tarinalla on onnellinen loppu. Monien muiden onneaan etsivien tarinat taas eivät pääty yhtä onnellisesti; he voivat päätyä Eurooppaan prostituoiduiksi ihmiskaupan uhreina.

* * *

Pyreneiden niemimaa kulttuureineen ja ihmisineen on tavattoman kiehtovaa aluetta. Etenkin ihmiset ovat mielestäni toinen toistaan kauniimpia ja eläväisempiä. Madridin kaupunki järjesti seurueellemme vastaanoton Espanjan parlamenttilaitokseen tutustumisen yhteydessä, koska Madridin seutu on Espanjan taloudellinen moottori.

Alueen taloudellisen kasvun mahdollistaa ehtymätön halpa työvoima. Madridin seudun kuudesta miljoonasta ihmisestä lähes kuudesosa on siirtolaisia. Siirtolaiset ovat pääosin afrikkalaisia, mutta joukossa on myös ihmisiä Itä-Euroopasta ja Etelä-Amerikasta. Etelä-Amerikasta tulleet ovat useimmiten kolumbialaisia, sillä integroituminen valtaväestöön on helppoa yhteisen kielen vuoksi. Kaikkia tulijat eivät tietenkään miellytä paikallisia, ja siirtolaisuus onkin osaltaan lisännyt rasismia Euroopassakin.

Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti laittomaan siirtolaisuuteen sisältyy suuria sosiaalisia ja taloudellisia haasteita, jotka siirtolaisvirrat vastaanottava maa joutuu ensimmäisenä kohtaamaan. Espanja onkin erittäin voimakkaasti ajanut siirtolaisiin liittyviä asioita Euroopan unionissa. Omasta mielestäni asia on kaikkien jäsenmaiden yhteinen haaste. Siirtolaisuutta ja sen syitä tulisi käsitellä valtioiden välisissä dialogeissa laaja-alaisesti eikä pelkästään rajavalvonta- ja turvallisuuskysymyksenä.

* * *

Meidän tulisi muistaa, että niin kansainvälinen kuin kansallinen toiminta ihmisoikeuksien puolesta liittyvät monin tavoin yhteen ja toimivat saman päämäärän puolesta. Tasa-arvottomuus ja paperittomien siirtotyöläisten ihmisoikeuksien puute luovat pohjaa ääriliikkeille ja heikentävät vakautta. Tämän johdosta ihmisoikeuskysymykset liitetään nykyisin usein ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa yhteen. Suomessakin ihmisoikeuksia käsitellään ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä, sillä olemme Espanjan kanssa Euroopan unionin rajamaa aluetta.

Gibraltarin salmi yhdistää Atlantin ja Välimeren. Toisaalta se erottaa Euroopan ja Afrikan toisistaan. Salmen kohdalla Euroopan ja Afrikan väliin jää hieman yli toistakymmentä kilometriä välimatkaa. Portugalin pääkaupungissa Lissabonissa sijaitsee Euroopan pisin silta. Tutkimusmatkailija Vasco da Gaman mukaan nimetyltä sillalta on uskomattoman kaunis näkymä merelle auringon laskiessa. Se kutienkin tuntuu ajaessa loputtoman pitkältä, ja itse asiassa se onkin pidempi kuin monien ihmisten unelmien täyttymisen estävä salmi.

Kirjoittaja on on Ulkoasiainministeriön alaisen kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) jäsen. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.