Vieraskolumni

Ulkomaisten agenttien laki muokkaa venäläistä järjestökenttää

Venäjän kansalaisyhteiskunnan tila huolestuttaa, mutta samalla käynnissä on myönteistä järjestökentän monipuolistumista, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Anastasia Asikainen.
Anastasia Asikainen
26.10.2017

Ulkomaisten agenttien laki hyväksyttiin Venäjällä viisi vuotta sitten. Siitä lähtien se on vaikeuttanut venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja herättänyt kansainvälistä kritiikkiä Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilasta.

Oikeusministeriö voi rekisteröidä venäläisen järjestön ulkomaiseksi agentiksi, jos se vastaanottaa ulkomaista rahoitusta ja sen toiminta voidaan määritellä poliittiseksi. Ulkomaisella rahoituksella ei ole minimisummaa, ja poliittinen toiminta on määritelty lainsäädännössä erittäin laaja-alaisesti.

Haastattelin tutkimustani varten vuosina 2015-2016 yhdeksän eri pietarilaisen järjestön johtajaa tai työntekijää, joiden edustama järjestö on rekisteröity ulkomaiseksi agentiksi. Tarkoitukseni oli selvittää, miten laki on vaikuttanut heidän työhönsä ja miten lain nähtiin vaikuttavan Venäjän kansalaisyhteiskuntaan yleisemmin.

Tutkimuksessani selvisi, että laki on aiheuttanut lukuisia ongelmia järjestöille, jotka ovat rekisteröity ulkomaisiksi agenteiksi. Muille järjestöille laki välittää selkeän viestin: jos toimii valtion kannalta epämieluisten aiheiden parissa, voi joutua ongelmiin. Samalla järjestöt ovat oppineet monipuolistamaan toimintaansa, jotta voivat jatkaa työtään paineen alla.

* * *

"Järjestöt eivät suostu vapaaehtoisesti kantamaan harhaanjohtavaa ja mustamaalaavaa leimaa."

Mikään tutkimistani järjestöistä ei ollut listautunut ulkomaiseksi agentiksi vapaaehtoisesti. Tästä seurasi niille kaikille 300 000 ruplan (noin 4 500 euron) sakkorangaistus. Järjestöjen budjetit ovat pieniä, joten yksikin sakko saattaa asettaa toiminnan vaakalaudalle.

Kaikki järjestöt olivat nostaneet kanteen oikeusministeriötä vastaan ja vaativat, että ne poistetaan ulkomaisten agenttien listalta ja niille määrätyt sakot mitätöidään. Haastattelemani järjestöt, jotka toimivat tavallisten venäläisten oikeuksien puolesta, eivät suostuneet vapaaehtoisesti kantamaan harhaanjohtavaa ja mustamaalaavaa leimaa.

Venäjällä osallistuminen kolmannen sektorin toimintaan on perinteisesti ollut marginaalista. Ulkomaisten agenttien laki yhdistettynä epätietoisuuteen ja värittyneeseen uutisointiin luo tilanteen, jossa tavallisten venäläisten on vaikeaa nähdä, missä heitä johdetaan harhaan.

Ulkomaiseksi agentiksi rekisteröinnin seurauksena järjestöt menettävät aikaa, rahaa ja resursseja, jotka ovat kaikki pois järjestön omien tavoitteiden edistämiseltä. Järjestöt eivät saa myöskään vastaanottaa ulkomaista rahoitusta, ja ne joutuvat hukkaamaan aikaa byrokraattisiin muodollisuuksiin, kuten jatkuvaan raportointiin ja toistuviin viranomaistarkastuksiin valmistautumisiin.

Yhteistyöprojektit viranomaisten kanssa tulevat mahdottomiksi ja vaikeutuvat myös toisten järjestöjen kanssa, sillä yhteistyö “ulkomaisen agentin” kanssa voi johtaa myös kumppanijärjestön rekisteriin joutumiseen.

***

"Venäjällä valtion paine pakottaa järjestöjä monipuolistamaan toimintaansa, ja kaupallistuminen on yksi keino." 

Venäläisissä järjestöissä lakiuudistukseen on reagoitu uudistamalla järjestön muotoa. Järjestöt ovat avanneet uusia toimistoja ulkomaille tai perustaneet hyväntekeväisyysjärjestön tai kaupallisen osan pääasiallisen toiminnan rinnalle. Yksi tutkimistani järjestöistä oli muuttunut kokonaan kaupalliseksi toimijaksi, mutta ajoi silti samaan aikaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Toiminnan monipuolistaminen on tehnyt järjestöistä kaikin tavoin vakaampia. Jos yksi haara joutuu ongelmiin, voidaan se sulkea ja jatkaa toimintaa toisen kautta.

Samalla kaupallisen sektorin ja kolmannen sektorin rajapinta on hämärtynyt. Onko Venäjän kolmannella sektorilla kehittymässä oma tapansa järjestäytyä, vai onko jaottelu kolmeen sektoriin vanhentunut? Keskusteluun on noussut myös neljäs sektori, joka kyseenalaistaa perinteisen jaottelun.

Neljäs for benefit -sektori rikkoo järjestöjen ja yritysten rajapintoja ja toimii yleistä hyötyä edistäen. Kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan yleisesti epädemokraattisissa valtioissa, mutta kaupallinen sektori saa sitä vastoin yleensä toimia melko vapaasti, vaikka se ottaisikin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Venäjällä valtion paine pakottaa järjestöjä monipuolistamaan toimintaansa, ja kaupallistuminen on yksi keino. Venäjän kansalaisyhteiskunta on kuitenkin edelleen nuori ja hakee jatkuvasti muotoaan.

***

Tutkimuksestani opin, että Pietarissa ulkomaisina agentteina toimivat järjestöt ovat kovin ammattitaitoisia. Ja tekevät myös kaikkensa, jotta voivat jatkaa toimintaansa.

Kaikki haastattelemani järjestöt peräänkuuluttivat samaa: vaikea tilanne ei saa estää kansainvälistä yhteydenpitoa ja tukea, vaan sitä tulisi lisätä. Yhteistyö tulisi kuitenkin toteuttaa venäläisten järjestöjen ehdoilla ja neuvoja kuunnellen. Oppi, joka pätee muissakin maissa.