Vieraskolumni

Ulkoistetaan rinnat?

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän tuore ehdotus perhevapaiden kustannuksista ulkoistaa jo naisen rinnatkin, kun taloudellisin houkuttimin pyritään saamaan miehet menemään kotiin imeväisikäisiä vauvojaan hoitamaan.
Elina Vuola
19.5.2006

Elina VuolaSosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksessa esitetään, että 4-9 kuukauden ikäistä vauvaansa kotona 50 arkipäivää hoitavalle miehelle maksettaisiin 80 prosenttia palkasta, mutta naiselle vain 60-70 prosenttia. Ajatuksena on ollut paitsi isyyden tukeminen, myös synnytysikäisten naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Hyviä tavoitteita molemmat, mutta onko nyt tehty ehdotus paras mahdollinen?

Suomalaiset miehet käyttävät edelleenkin kaikkia lakisääteisiä perhevapaita paljon vähemmän kuin naiset ja pohjoismaiset veljensä. Kahden viikon isyysloman pitäminen on jo melko yleistä, mutta miesten pitämät pidemmät vanhempainvapaat ovat hyvin harvinaisia (viisi prosenttia isistä).

Syy tähän on ensisijaisesti taloudellinen, toissijaisesti pelko pitkän vapaan aiheuttamista haitoista työuralle. Uusin esitys tarttuu ensimmäiseen. Maksetaan miehille enemmän korvausta vauvan hoitamisesta eli toimitaan kuten yhteiskunnassa muutenkin toimitaan: naisten tekemä työ ei ole yhtä arvokasta. Miksi äitiys tekisi tässä poikkeuksen? Esitys saattaa tosin olla tasa-arvolain vastainen.

***

Mutta miksi miehet pitää pakottaa tai houkutella tai ostaa hoitamaan lapsiaan?

En ole huomannut minkään miesliikkeen tai järjestön olleen vaatimassa oikeutta koti-isyyteen. Osa pohjoismaista valtiofeminismiä onkin se, että laein ja säädöksin luodaan toivottavaksi katsottua tasa-arvoa. Näen siinä paljonkin järkeä, mutta silti herää kysymys elämmekö edelleen maailmassa, jossa aikuiset miehet pitää ohjata ja painostaa hylkäämään nk. perinteisen miehen malli.

Miesten oma huoli isyydestä näyttää laajempana ilmiönä nousevan esiin vasta, kun perheet hajoavat. Isä, joka ei ole sanottavammin osallistunut lapsen hoitoon ydinperheessä, vaatii vasta erotilanteessa oikeutta olla lapsensa kanssa - ehkä jopa toistaen muodikasta mantraa: Olen parempi isä erottuani!

Minuun tekee suuremman vaikutuksen nuoruuden aikainen tuttavamies, joka on ollut "kotona" koko aikuisikänsä. Omien lasten lisäksi perhekodissa elää sijoitettuna useampikin lapsi tai nuori. Hänelle isänä oleminen ja lasten kasvattaminen on paitsi kiinnostavaa ja haastavaa, myös tärkeää, ja kaikki muu suhteutetaan siihen. Materian ja rahan haaliminen ei ole tärkeää.

Miksi tässä julkisessa isäkeskustelussa juuri kukaan mies ei sano, että isyys on positiivinen ja tärkeä asia, jonka takia halutaan tehdä uhrauksia? Siksikö, että se olisi uskottavaa vain konkreettisia muutoksia tekemällä?

Olisi piristävää myös kuulla jonkun miehen suusta, että nyt tehty esitys isille maksettavasta suuremmasta vanhempainrahasta on epäreilu naisia kohtaan ja että vanhempainvapaat olisi korvattava kunnolla ja tasapuolisesti molemmille sukupuolille.

***

Miesten läsnäolon vaatimus perheessä ja lasten elämässä tuntuu kummallisella tavalla rakentuvan hyvin perinteisille käsityksille. Oletus siitä, että (hetero)isän pelkkä olemassaolo - vaikka kuinka puutteellinen - takaa lapsille ja naisille onnen, on voimakas. Näinhän ei todellakaan ole. Miehen läsnäolo saattaa olla perhettä, lapsuutta ja äitiyttä eniten rasittava tekijä. Laatukriteereiksi on nostettava jotakin aivan muuta kuin pelkkä olemassaolo.

Voimakkain miesten oma ääni julkisuudessa näyttääkin perustuvan pelkoon joko perinteisen miehen roolin murtumisesta ("miehiä ei enää tarvita") tai lasten menetyksestä erotilanteessa ("oikeus isyyteen").

En oikein jaksa uskoa, että ylhäältä ojennettu houkutin rahan muodossa muuttaa asenteita. Ne voi muuttaa kriittinen ymmärrys yhteiskuntamme tosiasiallisista arvoista (raha, ura, materia, menestys), jotka on perinteisesti sidottu juuri maskuliinisuuteen, sekä miesten vilpitön halu ja tarve elää toisin, myös sukupuolirooleja kyseenalaistaen.

Niin päiväkodeissa, kouluissa kuin perheissäkin miesten suuremmalla ja laadukkaammalla läsnäololla olisi varmasti myönteisiä vaikutuksia. Tuntuu vain usein siltä, että näin uskovat ennen muuta naiset. Koko ongelmaahan ei olisi, jos miehet olisivat lasten maailmassa kaikilla tasoilla ja tavoilla.

***

Tehdyllä esityksellä on varmasti ollut hyvät tavoitteet. Se on kuitenkin ristiriitainen, eikä pelkästään epäoikeudenmukaisen rahallisen korvauksen vuoksi. Samainen sosiaali- ja terveysministeriö on nimittäin sitoutunut Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Unicefin globaaleihin imetyssuosituksiin. Niiden mukaan vauvaa tulisi imettää vain oman äidin maidolla puolivuotiaaksi asti. Sen jälkeen vauvaa olisi syytä imettää muun ruoan ohella vielä toiset puoli vuotta.

Miten nämä saman ministeriön kaksi ehdotusta sovitetaan, jos äiti lähtee töihin vauvan ollessa nelikuukautinen ja remmiin astuu isä?

Omat käytäntömme antavat oudon kuvan maailmanlaajuisten suositusten vakavasti ottamisesta. Vuonna 2000 Suomessa oli 4 kuukauden ikäisistä vauvoista täysimetettyjä vain 14 prosenttia, Ruotsissa 68 prosenttia. Kun samalla ruotsalaisista isistä 20 prosenttia käyttää perhevapaita, näyttää isyyden tukemisen ja vauvan täysimetyksen yhdistäminen olevan mahdollista ilman, että stressaantunut äiti lypsää työpaikan vessassa tai lopettaa sen turhautuneena kokonaan.

Olisikohan jo aika, että me naiset ja miehet yhdessä asettaisimme kyseenalaiseksi kovan, materialistisen, ansaitsemiseen ja kuluttamiseen keskittyvän - ja patriarkaalisen - maailmankuvan? Ei mennä merta edemmäs imettämään ennen kuin mietitään asia kotona pohjia myöten.


Kirjoittaja on Suomen Akatemian akatemiatutkija Helsingin yliopistossa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.