Vieraskolumni

Uhkauksia, siltarumpuja ja dieseliä

Mosambikin valtapuolue pistää tankin täyteen kaikille, jotka liimaavat autonsa kylkeen sen mainoksen. Kenellä todellinen valta olikaan?
Esa Salminen
17.11.2008

Esa Salminen Viime päivinä Pembassa on ollut ruuhkaa, mikä on harvinaista täällä afrikkalaisessa pikkukaupungissa. Kunnallisvaalit ovat tulossa, kaikki ovat kaduilla.

Valtapuolue Frelimon silmissä on epäilemättä loogista - eikä ollenkaan epäilyttävää - että kulut korvataan, jos sen kannattajat osallistuvat vaalikampanjaan ja haluavat koristella autonsa puolueen mainoksilla. Jos tavallinen kaveri siis laittaa autonsa oveen Frelimon mainoksen, hän saa tankin täyteen puolueen piikkiin.

"Vaalirahoituksen" vuoksi täällä saakin nyt väistellä jopa mopoja, joissa liehuvat vapauspuolueen punaliput - kaikki ovat yhtäkkiä frelimolaisia. Kaduilla liikkuu pitkästä aikaa myös pikkubusseja, kaikissa vaalijulisteet kyljissä. Bisnes kannattaa, kun kalliita bensoja ei tarvitse maksaa itse.

Pienikin porkkana voi siis riittää köyhissä oloissa. Täysi tankki ja liehuvat punaliput eivät tosin välttämättä saa kuskia uurnille asti 19. marraskuuta.

* * *

Luulin pitkään, että Pohjois-Mosambikia pyörittää mafia tai parikin: laittomasta puunhakkuusta elävä puumafia, öljyä etsivä öljymafia, intialaisten lähikauppiaiden vähittäistavaramafia... Kaikki ovat toistensa kavereita, sukulaisia tai vihollisia. Poliisi on voimaton, kartellit kukoistavat ja paperiin kuin paperiin saa leiman, kun juo oluensa oikeassa pöydässä eikä kitsastele voitelussa.

Olin - kuten tavallista - väärässä kuin ankka. Kaikki valta on kansalla. Mafioita paljon voimakkaampi on nimittäin poliittisen vallan vedenpitävä systeemi. Ja siihen tarvitaan ainakin muodollisesti äänestystuloksia.

Rahalla pääsee ongelmista ja se voi avata oviakin, mutta jos poliitikko päättää, ettei mafiosolla ole enää valtaa, mafioso häviää. Hummerilla hurjastelevat metsäpomot kävelevät paikallisten kansliapäälliköiden huoneisiin retein elkein, mutta veikkaanpa, että oven takana heidänkin täytyy esittää nöyrää poikaa.

Ja jos pilaa välinsä riittävän korkean poliitikon kanssa, on varmasti liemessä. Poliittiset murhat eivät ole Mosambikissa aivan harvinaisia, vaikkei niitä oikeuteen asti juuri päädykään.

Hankaluuksiin joutuneet poliitikot taas saavat yleensä rangaistuksena siirron muualle. Niin kävi muutama vuosi sitten korruptiosta kiinni jääneille maatalous- ja finanssiministeriön paikallistason johtajille. Heidät siirrettiin Pembasta Nampulaan, joka on kaikilla mittareilla suurempi ja vauraampi provinssi. Ongelmat hoidetaan puolueen sisällä, ei oikeussaleissa.

***

Pomo on pomo. Chefe é chefe. Se voisi olla Mosambikin poliittisen järjestelmän nimi. Valta on kaikki kaikessa, vaaliteemoista tai poliittisista ohjelmista viis.

Pemban paikallislehti Horizonte on kiertänyt vaalitilaisuuksia ja se raportoi kolmen pääehdokkaan teemat: Frelimo lupaa osallistuvaa ja läpinäkyvää hallintoa, parempaa tulevaisuutta ja jatkuvuutta nykyhallintoon; Renamo osallistavaa ja osallistuvaa hallintoa sekä torikauppiaille vapautusta maksuista viikonloppuisin. Pienpuolue AND taas lupaa rakentaa yleisiä käymälöitä ja uuden hautuumaan sekä huolehtia kaupunkikuvan siisteydestä.

Vaalijulisteilla näyttää olevan vain yksi formaatti: puolueen logo, ehdokkaan naama ja nimi. Jos julisteeseen on vaivauduttu painamaan slogan, se on melko yksinkertainen: "Äänestä!"

* * *

Kaikista räikeimmin poliittisen vallan kaikkivoipaisuus näkyy - tietysti - silloin, kun pitkään vallassa ollut puolue joutuu vastatuuleen. Keniassa se johti mellakoiden puhkeamiseen ja Mosambikin länsinaapurissa Zimbabwessa monipuoluehallitusta ei saada aikaan sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Vallasta ei voi luopua, sillä panokset ovat yksinkertaisesti liian kovat.

Siksi vaaleihin suhtaudutaan täälläkin vakavasti. Kenia, Zimbabwe ja Sambia, jossa valtapuolue hävisi jo vuonna 1991, ovat näyttäneet, etteivät vaalivoitot ole automaattisia. Kansaa pitää kosiskella tai pelotella, sillä oikea valta ei ole kabineteissa.

Puolueen jakelema ilmainen bensiini ei kannusta niitä, joilla ei ole autoa tai mopoa, ja aina välillä joku päättää sanoa pomoille vastaan. Pemban laitamilla olevan köyhän lähiön, savimajakylän siis, asukkaat sanoivat pari kuukautta sitten kunnanisille olevansa kyllästyneitä siihen, että mikään ei muutu. Köyhät ilmoittivat, ettei heistä menisi uurnille yksikään, sillä heille on aivan sama, kuka palatsissa istuu.

Mikäli voitelu ei toimi, äänestäjiä voidaan painostaa: kunta lopetti kostoksi alueelle menevät bussilinjat siihen paikkaan.

Punaliput salkoon ja äänestämään! Kapteeni käskee!

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen tiedottaja Mosambikissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.