Vieraskolumni

Tuhoavatko naisten oikeudet perinteisen yhteisön?

Naisia suojaavien säädösten rinnalle tarvitaan myös lakeja, jotka takaavat vanhempien oikeuden saada lapsiltaan suojaa, ruokaa ja muut perustarpeet.
Glory Mushinge
13.2.2004



LUSAKA -- Vaatimus sukupuolten välisestä tasa-arvosta ulottuu Sambiassa nykyään koko yhteiskuntaan. Oikeuksistaan taistelevat naiset valtaavat alaa kaikilla elämänaloilla, myös päättäjinä. Taistelua naisten oikeuksista ovat tukeneet lukuisat kansalaisjärjestöt: on NNKY, Women in Law and Development, Shelter and Gender in Develompent ja monia muita.

Naisjärjestöjen olemassaolo on tuonut Sambialle paljon hyvää: ne ovat nostaneet keskusteluun naisten asemaan vaikuttavia asioita ja tarjonneet toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Niiden työn tulokset näkyvät koko yhteiskunnassa, ja joskus niiden vaatimuksilla on laaja-alaisempia vaikutuksia kuin on ehkä ajateltukaan. Siksi ei olekaan ihme, että naisjärjestöt herättävät yhteiskunnassamme varsin monenlaisia tunteita.

Joskus olen kuullut miesten väittävän, että useimmat naisjärjestöt ovat turhautuneiden ja toimetttomien naisten kerhoja, joissa eronneet naiset yllyttävät onnellisesti naimisissa olevia nousemaan miehiään vastaan. Kriitikoiden mukaan vaatimus tasa-arvosta vesittää afrikkalaiset arvot, joiden mukaan mies on perheen pää, ja naisten oikeuksien ajaminen olisi siten vain länsimaisen elämäntyylin matkimista ja oman identiteetin hylkäämistä.

***

Vaikka naisten oikeuksien ajaminen Sambiassa on tärkeää, länsimaista sellaisenaan vieraaseen ympäristöön siirretyt uudet säännöt voivat aiheuttaa myös ongelmia. Pahinta on se, että naisten oikeuksien puolustamisen nimissä säädetyt lait heikentävät perhesiteitä.

Perinteisesti avioliittoa ei solmittu Sambiassa vain kahden yksilön kesken, vaan kyseessä oli kahden perheen välinen liitto. Avioliitossa yhdistyneiden perheiden oli pidettävä huolta kummankin perheen kaikista jäsenistä, ja tarvittaessa perheet ottivat vaikeuksiin joutuneet sukulaiset luokseen asumaan.

Keskinäisen riippuvuuden hengessä eläneet esi-isämme kasvoivat laajennetuissa perheissä, joiden elämänfilosofia oli: "Äiti, kanna minua selässäsi tänään (vauvana), niin minä kannan sinua huomenna (kun olen aikuinen ja sinä olet liian heikko huolehtimaan itsestäsi)."

Sambiassa ei ole juuri vanhainkoteja, sillä täällä on lähes ennenkuulumatonta, että joku lähettäisi isänsä tai äitinsä pois kotoa. Moista pidettäisiin vanhempien hylkäämisenä, ja niinpä harvoissa vanhainkodeissamme asuu vain ihmisiä, joiden sukulaiset ovat joko kuolleet tai kyvyttömiä huolehtimaan heistä.

Perheet on kasvatettu ajattelemaan, että kaikki omaisuus on yhteistä. Vanhemmat ovat uhranneet paljon voimavaroja lastensa koulutukseen, jotta he voisivat pitää huolta niistä perheenjäsenistä, joilla ei ole mahdollisuutta kerätä vaurautta itselleen. Näin tehtiin myös kuoleman yllättäessä: vainajan perhe jakoi omaisuuden keskenään.

Länsimaistaminen toi mukanaan käsityksen siitä, että omaisuutta eivät omista perheet, vaan yksilöt. Säädettiin, että miehen kuollessa lapset saavat 50 prosenttia omaisuudesta, leskelle jää 20 prosenttia, muille huollettaville 10 ja vanhemmille vain 20 prosenttia. Käytännössä leski saa yleensä oman osuutensa lisäksi myös alaikäisten lastensa omaisuuden, kun taas vanhempien osuus on perinteistä afrikkalaista arvomaailmaa ajatellen varsin pieni: vanhemmat kun ovat uhranneet lapsensa eteen paljon jo ennen kuin puoliso edes tunsi tätä.

Uudet säännöt ovat johtaneet omaisuusriitojen yleistymiseen ja perinteisten, laajennettujen perheiden hajoamiseen. Monet naiset tekevät kaikkensa pitääkseen miehen sukulaiset erossa ydinperheen omaisuudesta, vaikka vanhemmat ovat auttaneet poikaansa keräämään varallisuutta juuri siksi, että hän voisi pitää huolta koko suvusta. Joskus ihmiset jopa myrkyttävät perheenjäseniään saadakseen aiemmin koko perheelle kuuluneen omaisuuden itselleen.

Kuolemantapausten sattuessa kuolleen aviomiehen sukulaiset saattavat joskus viedä leskeltä omaisuuden väkisin, mutta leskeksi jääneet vaimot saavat omaisuuden lähes aina takaisin oikeusteitse. Niinpä varsinkin aviomiehen sukulaiset ovat jääneet perinnönjaossa usein hädänalaiseen asemaan – he ovat kasvattaneet juuri poikansa turvaamaan sukunsa hyvinvoinnin, mutta näiden keräämä varallisuus meneekin etupäässä leskelle.

***

Naisten oikeudet ovat tulleet Sambiaan jäädäkseen. Olisi kuitenkin hyvä, jos me etsisimme itse parhaat keinot niiden edistämiseksi sen sijaan, että siirrämme tänne länsimaista kopioidut säännöt sellaisenaan. Naisia suojaavien säädösten rinnalle tarvitaan myös lakeja, jotka takaavat vanhempien oikeuden saada lapsiltaan suojaa, ruokaa ja muut perustarpeet.

Näin puolisoilla ja heidän sukulaisillaan olisi vain voitettavaa, eivätkä uusien lakien tuomat omaisuusriidat aiheuttaisi vihaa ja kaunoja. Naisilla olisi heille kuuluvat oikeutensa, mutta samalla heikentyneet perhesiteet vahvistuisivat ennalleen.


Kirjoittaja on sambialainen toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä edusta Kepan virallisia näkemyksiä.

Kolumnin käänsi Janne Sivonen.