Vieraskolumni

Trump ei ole yksin – populismi nousee myös globaalissa etelässä

Muukalaisvastaisuus ja oikeistopopulismi ovat kasvattaneet suosiotaan Yhdysvaltojen ja Euroopan lisäksi monissa kehittyvissä maissa, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Kati Pietarinen.
Kati Pietarinen
31.1.2018

Ihan kuin maailma ei olisi jo muutenkin tarpeeksi masentava paikka. Tänään 31.1.2018 umpeutuu Pakistanin hallituksen lähes 1,9 miljoonalle afganistanilaiselle pakolaiselle ja paperittomalle myöntämä oleskeluoikeus. Osa heistä on elänyt Pakistanissa vuosikymmeniä. 

Luit oikein: lähes parin miljoonan ihmisen on pakattava tämän päivän jälkeen kimpsunsa ja jätettävä kotinsa.

Alun perin Pakistanin asettama takaraja oli jo vuosi sitten, mutta lähtöpäivää on siirretty eteenpäin. Vuoden 2016 viimeisen puoliskon aikana arviolta 565 000 afganistanilaista suostuikin karkotuksen pelossa sekä laajamittaisen poliisiuhkailun seurauksena "vapaaehtoiseen paluuseen" Pakistanista Afganistaniin. Vuonna 2017 Pakistanista Afganistaniin palasi lähes 100 000 ihmistä, vaikka Afganistanin turvallisuustilanne huononi merkittävästi.

Uusimman karkotusinnon arvellaan perustuvan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin uudenvuodenpäivän twiittiin, jossa hän syytti Pakistania afgaaniterroristien suojelusta. Afgaanivastainen propaganda on kuitenkin jo pitkään myrkyttänyt asenteita pakolaisia kohtaan. Samalla kun hallitus kehitti afgaanien vastaisia toimia, pakistanilaissomessa nousi afgaaneja taloudelliseksi taakaksi, rikollisiksi ja terroristeiksi leimaava narratiivi

Kuulostaa jotenkin inhottavan tutulta. 

* * *

"Intian Koillisessa Assamin osavaltiossa taas rekisteröidään parhaillaan kansalaisia."

Tämä on kuitenkin vasta alkua: tänään myös Intiassa maan korkein oikeus käsittelee hallituksen suunnitelmaa karkottaa 40 000 Intiassa oleskelevaa, Myanmarista paennutta rohingyamuslimia. Myanmarissa on tuhottu syksyn aikana 354 rohingyakylää, ainakin 6 700 ihmistä on tapettu ja lähes 700 000 ihmistä on paennut naapurimaihin. YK:n ihmisoikeuskomissaarin mukaan kyseessä on oppikirjaesimerkki etnisestä puhdistuksesta. 

Intian johtoa kansanmurha ei ole hetkauttanut. Sisäministerin mukaan rohingyat ovat yksinkertaisesti laittomia siirtolaisia, jotka joutavat lähteä. Heitä myös syytetään terroriyhteyksistä. Korkein oikeus saattaa tosin vielä pysäyttää hallituksen aikeet. 

Koillisessa Assamin osavaltiossa taas rekisteröidään parhaillaan kansalaisia. Taustalla on halu karkottaa ne osavaltion muslimiasukkaat, jotka ovat saapuneet Bangladeshista vuoden 1971 jälkeen.

Ensimmäinen versio rekisteröityjen kansalaisten listasta herätti huolta: sille pääsi vain vähän yli puolet 33 miljoonasta osavaltion asukkaasta. Lopullista listaa valmistellaan lähikuukausina. Siltä puuttuvat ihmiset on määrä karkottaa, vaikka he olisivat asuneet Intiassa vuosikymmeniä. Heitä arvioidaan olevan vähintään satoja tuhansia. 

* * *

"Maailmassa tapahtuu valtavasti merkittäviä ja suuria asioita, joista ei välttämättä meillä kerrota oikein mitään."

On hämmentävää huomata, että Donald Trumpin muuri- ja matkustuskieltopuheiden saama ruutuaika tai eurooppalaisten oikeistopopulististen, muukalais- ja vähemmistövastaisten tai äärioikeistolaisten liikkeiden kirvoittama huomio ei anna ilmiön laajuudesta kokonaista kuvaa. 

Populistiaalto ei rajoitu Pakistaniin tai Intiaan. Aasiaan erikoistuneet tutkijat Devin T. Stewart ja Jeffrey Wasserstrom listaavat trumpmaisia aasialaisjohtajia: Intiaa johtavan hindunationalisti Narendra Modin lisäksi Filippiinien presidentin Rodrigo Duterten, jonka huumeiden vastaisessa sodassa on tapettu yli 4 000 ihmistä. Japanin pääministeri Shinzo Abe pääsee mukaan listalle konservatiivisten anti-intellektuellimiesten puhuttelulla ja sananvapauden heikentämisellä.

Listaa voisi jatkaa myös muihin mantereisiin: Venezuelan Nicolás Maduroon tai korruption kitkijänä ihailtuun, lehdistönvapautta ja oppositiota vastaan hyökänneeseen presidentti John Pombe Magufuliin Tansaniassa. 

Lannistaa ja väsyttää. Mitä hyötyä minun on Helsingin ankeassa talvessa murehtia näitäkin masentavia tietoja? 

Ihanteellisesti tieto tuo tuskan lisäksi myös kykyä toimia: vertailukohtia ja oivalluksia. Epätyypillisempien maiden seuraaminen herättää myös siihen, että vaikka viime vuosien hyökkäykset valtamediaa vastaan ovat nostattaneet toimittajissa vahvaa alan puolustustahtoa, liialliseen itsetyytyväisyyteen ei ole syytä. 

Maailmassa tapahtuu valtavasti merkittäviä ja suuria asioita, joista ei välttämättä meillä kerrota oikein mitään. Se on toimittajana aina vähän ikävä myöntää.