Vieraskolumni

Toivomuslistoja vai realismia?

Sambian ensimmäinen, vuonna 2001 valmistunut Köyhyydenvähentämisstrategia eli PRSP on saatettu loppuun ja nyt on aika tarkastella sen menestystä - ja aloittaa seuraavan valmistelut.
Kirsi Salonen
2.12.2005

Ensimmäistä PRSP:tä muotoiltaessa kansalaisjärjestöt ryhtyivät puhaltamaan yhteiseen hiileen ja perustivat asialle omistautuneen Civil Society for Poverty Reduction -verkoston (CSPR). Sen kautta kansalaisyhteiskunnan edustajat osallistuivat hallituksen temaattisiin työryhmiin. Myös valtaosa järjestöjen kokoamasta varjoraportista päätyi lopulliseen suunnitelmaan. Kriitikot muistuttavat kuitenkin, että PRSP:n viimeistelyvaiheessa ovet sulkeutuivat kansalaisjärjestöiltä.

CSPR:n tilaama tutkimus ei anna ensimmäiselle PRSP:lle kovin korkeaa arvosanaa. Kunnianhimoisen ohjelman toteutukseen kaavailluista varoista vain osa onnistuttiin ohjaamaan oikeisiin paikkoihin. Köyhyys on virallisten tilastojen mukaan vähentynyt, mutta edelleen reilusti yli puolet sambialaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

***

Uusi PRSP, nyt nimeltään Kansallinen kehityssuunnitelma, on ollut valmisteltavana ministeriöiden uumenissa jo kauan. Kansalaisyhteiskunta kutsuttiin myös nyt juhlallisin menoin mukaan prosessiin, mutta sille annettiin aikaa vain runsas kuukausi valmistella kannanotot kaikista suunnitelman noin kymmenestä teemasta.

Ilmapiiri ei kuitenkaan tällä kertaa vaikuta yhtä avoimelta, ja monien mielestä kansalaisyhteiskunnan kuuleminen on ollut pinnallisempaa. Toisaalta tiukan aikataulun takia kansalaisyhteiskunnan raportit jäivät yleiselle tasolla ja monista tuli lähinnä toivomuslistoja. Eräänkin kaukaisen ja maatalousvaltaisen provinssin edustajat katsoivat, että alueen kehitykselle kaikkein olennaisinta on rakentaa viiden tähden hotelli ja yliopisto.

Haasteellisinta PRSP:n muotoilussa onkin kauaskantoisen ajattelun lisäksi asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen. Köyhässä maassa kaikilla kuviteltavissa olevilla sektoreilla on parantamisen varaa, mutta budjetti on varsin rajallinen.

***

PRSP on ennen kaikkea kansallinen ohjenuora kehitykselle, mutta sen pitäisi vaikuttaa myös suurten avunantajien valintoihin. Pieniä järjestöhankkeita kansalliset politiikat eivät juuri hetkauta, mutta suomalaisetkin järjestöt voisivat kannustaa etelän kumppaneitaan ottamaan osaa PRSP:n kaltaisiin prosesseihin.

Esimerkiksi vammaisjärjestöt ovat Sambiassa olleet varsin aktiivisia ja jaksaneet nostaa esiin vammaisten etuja esiin eri foorumeilla. Hankkeita suunnitellessa voi paikalliselta kumppanilta tiedustella heidän kiinnostustaan ja mahdollisuuksiaan tehdä myös vaikuttamistyötä. Rahallista avustusta ei tässä välttämättä tarvita, vaan asiantuntemusta, aikaa ja henkilöresursseja.