Vieraskolumni

Tirkistelyä vai ihmisoikeuksia?

Ihmisoikeusrikkojien puolustaja on pyrkimässä uudelleen presidentiksi Argentiinassa. Naapurikansa on kuitenkin enemmän kiinnostunut hänen nykyisestä sukupuolielämästään kuin menneistä teoista.
Jaana Kanninen
5.6.2007

Jaana KanninenKun entinen Miss Maailma ja entinen presidentti, jolla on ikää kaksi kertaa enemmän kuin entisellä missillä, menevät naimisiin, on varmaa että aina löytyy niitä, jotka haluavat tietää lisää.

Varsinkin kun kyse on kahdesta naapurimaasta, joiden asukkaat inhoavat toisiaan syvästi. Chilessä yleisin Argentiina-vitsi on: "Miksi chileläiset rakastavat argentiinalaista tangoa? Koska jokaisessa kuolee ainakin yksi argentiinalainen."

Chileläinen Cecilia Bolocco, Miss Maailma vuodelta 1987, ja Argentiinalainen Carlos Menem, presidentti vuosilta 1989-99, menivät naimisiin parrasvalojen loisteessa kuusi vuotta sitten. Siinä vaiheessa demokratian ja sananvapauden mukanaan tuoma ikävä sivujuonne, juorujournalismi, oli jo kehittynyt oikein hyvään kukoistukseen. Bolocco-Menem-parista tuli heti juorujournalismin lempilapsi.

Nyt ovat sitten niin chileläiset kuin argentiinalaisetkin saaneet kuulla lisää tästä parista ja saaneet lisäksi riemuita liiton hajoamisesta – jos mitään oikeaa liittoa koskaan olikaan. Toukokuun alussa nimittäin chileläisissä lehdissä puhkesi myrsky.

Chileläislehdet julkaisivat kuvia Ceciliasta yläosattomissa Miamin loistokotinsa uima-altaalla italialaisen miljonäärin ja missikuningas Luciano Marocchinon rinnalla.

Seurasi tirkistelyä puolin ja toisin. Cecilian ruumiinosat arvosteltiin jokaisessa iltapäivälehdessä. Oliko Cecilialla suhde italialaisgigolon kanssa vai eikö ollut? Cecilia vakuutti, että ei ollut. Carlos sanoi, ettei hän ole koskaan joutunut aisankannattajan asemaan (argentiinalaisessa kulttuurissa mikään ei voisi olla alentavampaa).

Viikon kuluttua lehdissä alkoi kierrellä kuvia, joissa Luciano selvästi hyväilee sylissään olevaa alastonta Ceciliaa. Carlos myönsi, että avioliitto Cecilian kanssa on oikeastaan päättynyt jo aikaa sitten. Cecilia juhli 42-vuotispäiviään yksin Chilessä.

***

Joka päivä lehdet ovat myyneet samalla aiheella, oli siitä uutta kerrottavaa tai ei. Uusia, paljastavampia kuvia on luvattu.

Samaan aikaan pieni uutinen lehdessä kertoo, että Argentiinan korkein oikeus on todennut perustuslain vastaisiksi armahdukset, jotka Carlos Menem teki presidenttinä ollessaan 1990-luvun alussa. Hän armahti entiset diktaattorit Jorge Videlan ja Emilio Masseran, kun nämä oli jo ehditty tuomita ihmisoikeusrikoksista 1980-luvulla.

Menemin omallatunnolla on myös kymmenien muiden ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneiden entisten upseereiden armahtaminen.

Argentiinan sotilasdiktatuuri vuosina 1976-83 oli verisin Latinalaisen Amerikan verisistä diktatuureista. Vajaan kymmenen vuoden aikana 30 000 ihmistä tapettiin, eikä monen ruumista ole vieläkään löytynyt. Satoja vastasyntyneitä vauvoja ryöstettiin äideiltään, äidit tapettiin ja vauvat annettiin adoptoitaviksi sotilasperheisiin.

Nykyisen presidentin Nestor Kirchnerin aikana Argentiina on avannut nopeaan tahtiin tietä vanhojen ihmisoikeusrikosten tuomitsemiseksi. Valtaan tultuaan Kirchner kumosi vanhat armahduslait, ja siitä on seurannut monen rikoksen tutkinnan aloittaminen uudelleen.

Carlos Menem on avio-ongelmiensa ohessa ehtinyt ottaa kantaa myös Argentiinan ihmisoikeusoikeudenkäynteihin. Tiedotusvälineille toimittamassaan tiedotteessa hän ilmaisi huolensa "oikeuslaitoksen politisoitumisesta ja siitä, että nykyinen hallitus käyttää menneisyyttä kostonsa välineenä".

Mutta chileläisiä nämä uutiset eivät kiinnosta. Lehdet eivät juuri välitä kertoa niistä eivätkä muistuttaa siitä, että kiduttajat armahtanut Carlos Menem on sama kuin se Carlos Menem, joka availee yksityiselämänsä saloja tiedotusvälineille. Sitten on vielä se Carlos Menem, joka käy vaalikampanjaansa ensi lokakuun presidentinvaaleja varten.

Mutta ihmiset haluavat tietää lisää Cecilia Boloccon ja tämän isoisästä käyvän Carlos Menemin sukupuolielämästä.

Ja lisää he epäilemättä saavatkin tietää.


Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka asuu toistaiseksi Santiago de Chilessä ja kirjoittaa Latinalaisesta Amerikasta. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.