Vieraskolumni

Terveyttä yli rajojen

Terveydenhoitoa leimaa köyhässä etelässä tunne ja rikkaassa pohjoisessa äly.
Päivi Ahonen
24.11.2003

 

  Kuva: Päivi Ahoenen
 

Viime viikolla uutisten kevennysosastossa saimme kuulla, miten Virossa hoidetaan lasten flunssia. Lapsen sukat kastellaan ihka oikealla viinalla, laitetaan jalkaan ja sitten potilas lepäämään. Ja kylläpä flunssa hellittää.

Kuullessamme tämän emme perhepiirissä hämmästyneet lainkaan. Olemme hoitaneet äidin jalan haavaa jo kuukausia vodkalla venäläisen kunnanlääkärin ohjeiden mukaan. Tulokset ovat rohkaisevia. Alkoholi vilkastuttaa verenkiertoa, niin kuin me kaikki viisaasti viinaa käyttävät tiedämme jo entuudestaan. Kunnanlääkärillä on ollut muitakin mielenkiintoisia hoito-ohjeita: erään kerran hän kyseli onko kotona huonekasveja. Onhan niitä, mutta nyt on pari pientä sitruunantainta lisänä. Lääkäri kun oli sitä mieltä, että kotona kukat ikkunoilla ja kotieläimet hellittävänä siirtävät välillä huomion pois omista säryistä ja kivuista ja edesauttavat paranemista.

***

Olen viime kuukausien aikana käynyt äitini kanssa useita kertoja erilaisilla lääkäreillä ja jäänyt pohtimaan terveydenhoidossamme tapahtuneita muutoksia. Toisaalta tulee myös miettineeksi sitä, miten terveyttä pidetään yllä niin sanotuissa kehitysmaissa. Joihinkin sairauksiin perinteiset hoito-ohjeet ja menetelmät voivat tehota paljon paremmin kuin ikuiset antibiootit ja penisilliinit. On sairauksia, joita hoidetaan parhaiten nykyaikaisen lääketieteen tutkimustulosten ja huipputeknologian avulla, mutta on toisenlaisia sairauksia jotka paranisivat ehkä liikunnalla, hieronnalla, vaikkapa perinteisellä kupalla tai sitten elämäntapojen ja asenteiden muutoksella.

Lääkärikokemukset Suomessa ovat olleet omalla tavallaan mielenkiintoisia. Nykyisin jotkut lääkärit tuntuvat vastaanoton aikana ”haastattelevan” enemmän tietokonetta kuin potilasta. Kunnanlääkärimme on tästä säännöstä piristävä poikkeus, mutta hän onkin saanut kollegoiltaan hoitomenetelmistään jo monenlaista kritiikkiä

Useat meistä kehitysmaissa työskennelleistä ovat myös sairastelleet kaukana kotoa ja joutuneet hoidattamaan itseään monenlaisilla tohtoreilla. Mongoliassa sairastin keuhkokuumeen, jonka paraneminen kesti puoli vuotta. Kävin maan parhaimman sairaalan maineessa olevassa venäläisessä sairaalassa ja kauhistelin laitteita, joilla minua hoidettiin.

Parasta sairaalassa oli hyvä puulämmitteinen sauna, johon päästäkseen piti hankkia lääkärintodistus terveydestään. Saunan pukuhuoneessa rehevä venäläinen saunanhoitaja keitteli teetä samovaarissa ja tarjoilun lomassa nauratti meitä hauskoilla jutuillaan. Välillä kävin Siperiassa, Tuvalla lomalla ja sain apua keuhkokuumeen jälkikipuihin jopa sikäläisiltä shamaaneilla. Paranin kuitenkin vasta, kun Ulanbaatarin Saksan lähetystön lääkäri keksi antaa pitkittyneeseen yskään hoidoksi astmalääkkeitä.

***

Ihottumaani sain kerran hoitoa nepalilaiselta parantajalta, jolla oli taustatukena itse Mount Everstin suojelushenki. Ihottumat ovat nyt parantuneet, mutta yhtä hyvänä apuna kuin pahan veren poistaminen on varmasti ollut tehokas kortisonisalva. Nepalissa lähes kaikki saavat vuoden mittaan, joko talven kylmällä kaudella tai sadekautena, kiusallisia flunssia ja Kathmandun huono ilma vain pahentaa tilannetta. Flunssan jatkuessa viikosta toiseen kokeilin kaikenlaisia, niin paikallisten kuin länsimaalaisten lääkäreiden hoitoja. Tiibetiläinen lääkäri kuunteli hymyillen valitustani, mitatessaan pulssiani ja arvioi flunssan astetta. "Helppo juttu, keittele näistä yrttipillereistä juomaa aamuin illoin ja nauti elämästä."

Autonkuljettajani antoi perusteelliset ohjeet paikallisesta tavasta ottaa höyryhengitystä ja siitä hoidosta tulikin varsinainen minisauna: istuin ison kiinalaisen villahuovan alla sängyllä sanomalehtien päällä ja hengittelin höyryä isosta pesuvadista.

***

Kun kävin saattamassa äitini kuntoutuskeskukseen lomalle kulkeuduin päivän reissulla aromaterapiaan. Aromaterapeutti sanoi jotain hyvin mielenkiintoista kuultuaan, että olen työskennellyt Afrikassa ja joissain Aasian maissa.

”Miksi menet aina takaisin? Olen lukenut, että teknologisesti vähän kehittyneissä maissa, siellä missä ihmiset elävät lähempänä luontoa, ihmiset kohtaavat toisensa enemmän tunteiden ja aistien välityksellä, kuin älyllisellä tiedon tasolla.”

Hmm... Kyllä, koen ihan samoin. Jotain tästä meidän pohjoisesta tavaroiden paljouden kulttuurista puuttuu. Ehkäpä me, jotka yhä uudelleen ja uudelleen palaamme kehitysyhteistyötehtäviin, olemmekin tulleet riippuvaiseksi köyhien maiden rikkaasta aisti- ja tunneilmastosta.

***

Kun tätä ajatuskulkua jatkaa, jää miettimään taloudellisen ja sosiaalis-psykologisen hyvinvoinnin yhteyttä. Jos aromaterapeutin väittämä pitää paikkaansa, näyttää siltä, että kulttuurit, joissa on vahva tunneaisti-ilmasto, jäävät taloudellisessa kehityksessä heikommalle. Onko myös päinvastoin? Vahvan talouden kulttuureissa ihmiset ovat viileitä, älyllisiä ja etäisiä, eivätkä kohtaa toisiaan koko olemuksellaan, vaan sanojen, tiedon, kielen ja koodien välityksellä.

Jos nykyaikaisen lääkärin toimintamalleista voi vetää yleisempiä johtopäätöksiä, olisi ajatukseen helppo yhtyä. Lääkäri on jo nyt niin älyllinen olento, että jos sama kehitys jatkuu, tulevaisuudessa emme ehkä tarvitse lääkäreitä lainkaan. Voimme luultavasti mennä ikään kuin "lääkärille", kohdata näyttöpäätteen hoitohuoneessa, näppäillä sairautemme koneeseen, valita itsellemme sopivan lääkityksen, maksaa sen pankkikortilla ja saada lääkkeen automaatista. Asian voi hoitaa yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin käy junalipun ostaminen lippuautomaatilta.

Kehitysmaiden ihmiset taas joutuvat yhä enenevässä määrin turvautumaan kansanparantajiin ja luontaishoitoihin, kun heidän hallituksensa joutuvat sopeuttamaan taloutensa markkinatalouden lakien mukaisiksi lainanantajapankkien vaatimuksista. Palvelujen muututtua maksullisiksi ihmisillä ei ole varaa hakeutua kalliiden "oikeiden" lääkärien vastaanotoille.

Erot rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä kasvavat myös terveydenhoidossa. Pohjoinen yrittää selviytyä kasvavan tiedon ja tehokkuuden maailmassa ja hoidattaa itseään yhä hienompien ja kalliimpien teknologisten huippulaitteiden avulla. Etelä sinnittelee jotenkuten tunteiden ja vaistojen maailmassa ja yrittää nujertaa sairauksia perinteisin poppakonstein. Terveenä pysymiseen olisi kaiketi parasta kulkea kultaista keskitietä.