Vieraskolumni

Teollisuuspolitiikan renessanssi?

Käytännössä kaikkien eurooppalaisten ja aasialaisten talousmahtien historia on ollut teollisuuspolitiikan voittokulkua.
Matti Ylönen
6.9.2011

 Kauppa- ja kehityspolitiikan parin hallituskauden mittainen yhteinen taival päättyi Kiviniemen hallituksen lopettaessa. Kehitysasiat saivat ministerien salkkujaossa uudeksi kaverikseen valtion omistajaohjauksen.

Uusi yhdistelmä herätti kummastusta. Mitä tekemistä Outokummulla, Neste Oililla ja Finnairilla on kehityspolitiikan kanssa? Kun asiaa miettii tarkemmin, niin oikeastaan paljon enemmän kuin ulkomaankaupalla konsanaan.

1980-luvulla maailmanpolitiikan valtavirtaan noussut kehitysparadigma nojasi ulkomaankauppaan ja etenkin ulkomailta tuleviin suoriin sijoituksiin. Ajateltiin että kehitysmaista puuttui osaamista ja rahoitusta, jota ulkomaiset sijoittajat ja yritykset luovat parhaiten. Pikalääkkeeksi valikoitui kaikenlaisen valtion ohjauksen ja kaupan säätelyn purku.

***

Kehityksen ja talouskasvun mittareilla tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Se ei kuitenkaan ole estänyt ulkomailta tulevien sijoitusten autuaaksi tekevän voiman suitsuttamista suomalaisessa mediassa ja poliitikkojen puheissa.

Tavaksi tuli kaivaa esiin Kiina-kortti. Kommunismista siirryttiin kapitalismiin, säätelemätön globalisaatio on siis menestystarina!

Suorien sijoitusten ja säätelemättömän kaupan puolustajilta jäi huomaamatta kaksi keskeistä tekijää: valtionyhtiöt ja valtion aktiivinen teollisuuspolitiikka. Käytännössä kaikkien eurooppalaisten ja aasialaisten talousmahtien historia on ollut teollisuuspolitiikan voittokulkua.

***

Eri vaiheissa kehittyneet Saksa, Japani, Taiwan ja Etelä-Korea ovat kaikki valikoineet kansainvälisen kaupan aloja, joilla ne ovat halunneet lähteä kilpailemaan. Tämän jälkeen on luotu tai tuettu omia yrityksiä niin kauan, että niistä on tullut kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla. Kiina, Brasilia ja Intia tekevät nyt samaa.

Entä Suomi? Suuri osa kehitysministeri Hautalan ohjauksessa olevista valtionyhtiöistä kilpailee nykyään kansainvälisillä markkinoilla. Ne ovat kuitenkin kaikki olleet valtion aktiivisen teollisuuspolitiikan tuloksia.

Vaikka poliittiset tuulet ovat viime vuosikymmenten aikana puhaltaneet valtionyhtiöiden yksityistämisen suuntaan, ei tämä ole Suomessakaan koko totuus. Mitä muuta pienyrityksiä rahoittavat Tekes ja Sitra lopulta ovat kuin nykyajan teollisuuspolitiikan käsikassaroita? Nykyään sen ytimessä ovat tosin savupiippujen sijaan aineettomat keksinnöt.

Niin, ja ne ulkomaiset sijoitukset. Laajojen vertailevien tutkimusten mukaan ulkomaisten sijoitusten hyöty on vaihdellut haitallisesta hyödylliseen. Tällä hetkellä sijoitusten hyödyllisyys riippuu tutkimusten mukaan täysin siitä, miten sijoitustoimintaa säädellään. Eli toisin sanoen valtion teollisuuspolitiikasta.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.