Vieraskolumni

Tekoparatiisi tekojärven rannalla

Turistit ovat kadonneet Sambian ja Zimbabwen rajalle rakennetun tekojärven lomaparatiiseista länsimaalaisten saatua kuvan, että Zimbabwessa tapetaan valkoisia.
Janne Sivonen
14.2.2005

Janne Sivonen

Zimbabwen ja Sambian rajalla on Kariba-niminen ihmisen luoma paratiisi. Kariba on tekojärvi, joka kohosi silloisen Etelä- ja Pohjois-Rhodesian väliin reilut 50 vuotta sitten, kun rhodesialaiset patosivat Sambesi-joen aikansa suurimmalla padolla.

Rhodesian liittovaltion valkoiselle eliitille pato symboloi edistyksen ja modernisaation saapumista pimeimpään Afrikkaan, mutta Sambesin rannoilla asuneelle Tonga-kansalle pato oli tragedia. Aluksi tongat eivät välittäneet koko hankkeesta, sillä he eivät uskoneet, että Sambesi-joessa asusteleva jumala antaisi valkoisten rakentaa esteitä kulkureitilleen.

Tongien hämmästykseksi patohanke kuitenkin onnistui, ja tekojärvi tuhosi alueella asuneilta ihmisiltä hedelmällisten viljelymaiden lisäksi myös elämäntavan ja kulttuurin. Muutama pakkosiirron vastustaja tapettiin, mutta useimmat tongat alistuivat kohtaloonsa ja muuttivat pois.

Tekoaltaan tieltä pois ajettujen jälkeläiset asuvat nykyään lähinnä Kariba-järven pohjoispuolella, 1960-luvulla itsenäistyneessä Sambiassa. Kylien ohi ajaessa köyhyyden ja puutteen huomaa helposti ja eroosiosta näkee, että liian suuri väestömäärä on joutunut viljelemään maata liian pienellä alueella.

Kariba-järven etelärannalla asiat olivat pitkään paremmin kuin pohjoisessa. Etelärannalla ei näe tekojärven alta pois ajettujen ihmisten jälkeläisiä, vaan laaksossa eläneiden villieläinten jälkikasvua. Rhodesian valkoiset pelastivat Operaatio Nooaksi kutsutussa hankkeessa 4000-6000 suurta nisäkästä ja lukemattoman määrän pienempiä eläimiä nousevan veden alta.

Toisin kuin ihmisille, eläimille järjestettiin uusi, elinkelpoinen asuinpaikka: ne sijoitettiin Etelä-Rhodesiaan perustettuihin kansallispuistoihin. Ehkäpä eläimet siirrettiin etelään siksi, että suurin osa Rhodesian liittovaltion valkoisesta väestöstä asui Etelä-Rhodesiassa - eläimet sijoitettiin siis siten, että rikkailla olisi mahdollisimman lyhyt matka eläinsafareille.

* * *

Kuva: Kariban tekojärvi. (Kuvaaja: Janne Sivonen)
Osa tekojärven tieltä pelastettujen eläinten jälkeläisistä elää Kariba-järven rannalle perustetussa Matusadonan kansallispuistossa. Matusadona on kaunis paikka vuorineen, rotkoineen ja joen rannassa juovine norsuineen. Jopa menneisyydestä muistuttavat kuolleet puunrungot, jotka törröttävät tuhatpäisinä matalassa vedessä, näyttävät ilta-auringossa upeilta.

Matusadonasta ja koko etelärannasta tuli rikkaiden valkoisten turistipyydys safareineen, asuntolaivaretkineen, vesiurheiluaktiviteetteineen ja hienoine hotelleineen. Vaikka Etelä-Rhodesian valkoinen vähemmistövalta loppui maan muuttuessa 1980-luvun alussa Zimbabweksi, Kariban luonnonpuistoissa ja hotelleissa mustia näkee edelleen lähinnä oppaina ja palvelijoina.

Vaikka Kariban eteläranta on ollut vuosikymmeniä paremmassa asemassa kuin pohjoinen, ero ei ole enää suuri: viime vuosina rikkaat turistit ovat kaikonneet etelärannalta ja alueen talous on siksi raunioina. Tilanteen tasoittumisesta voidaan kiittää Zimbabwen presidentti Robert Mugabea, joka päätti vuosikymmenen alussa pysyä vallan kahvassa keinolla millä hyvänsä.

Opposition kannattajien kiduttaminen tai sananvapauden lopettaminen eivät olisi haitanneet turismia paljoakaan, ellei Mugabe olisi tullut tapattaneeksi myös muutaman Zimbabwessa asuneen valkoisen maanviljelijän. Niinpä Zimbabwe on rikkaan maailman televisiouutisissa paikka, jossa tapetaan valkoisia, ja siksi turismista eläneet lomaparatiisit ovat muuttuneet aavekaupungeiksi.

Entä kenelle tilanteesta on hyötyä? Meille pienipalkkaisille kehitysyhteistyöntekijöille ja kenelle tahansa Afrikasta kiinnostuneelle turistille, joka vaivautuu ottamaan selvän tosiasioista. Zimbabwessa ei nimittäin oikeasti tapeta valkoisia (ellet satu olemaan suurtilallinen tai opposition kannattaja), ja turismin romahdettua siellä on voinut asua luksushotelleissa puoli-ilmaiseksi. Kansallispuistoissa ei ole pelkoa siitä, että muut turistit häiritsisivät luontoelämystä.

Kiinnostuneiden kannattaa pitää kuitenkin kiirettä. Kohta Kariban etelärannalla ei ole enää eläimiäkään, sillä Zimbabwen poliittiset levottomuudet ovat saaneet salametsästyksen ennennäkemättömään nousuun.

Kirjoittaja toimii Kepan tiedottajana Sambiassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.