Vieraskolumni

Tarkkuutta maahanmuuttokeskusteluun

Epäselvä terminologia sotkee keskustelua maahanmuutosta.
Lauri Haapanen
6.4.2010

Lauri Haapanen

"Suomessa on ulkomaalaisia noin kaksi ja puoli prosenttia väestöstä. Mitä mieltä olet: pitäisikö Suomen ottaa lisää maahanmuuttajia?"

Näin kysyi pari viikkoa sitten Helsingin Sanomat ja sai tulokseksi, että suhtautuminen maahanmuuttoon on muuttunut kielteisemmäksi sitten aiempien samanlaisten kyselyiden. (Ks. HS-gallup käsittelee maahanmuuttoa ylimalkaisesti.)

Gallupin kysymyksenasettelu jätti vastaajan oman tulkinnan varaan, miten hän sanan maahanmuuttaja ymmärsi. Verkkokeskustelujen perusteella termi on monelle pitkälti synonyymi sanojen pakolainen, tummaihoinen ja somali kanssa - siitä huolimatta, että ylivoimaisesti suurimmat maahanmuuttajaryhmät tulevat naapurivaltioistamme, Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.

Monet tulevat työn, opiskelun tai avioliiton myötä. Pakolaisia eli kiintiöpakolaisia ja myönteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita Suomessa asuvista ulkomaiden kansalaisista on vain minimaalinen osa.

Vaikka HS:n gallup lähentelee ylimalkaisen kysymyksenasettelun vuoksi nollatutkimusta, epäilemättä yhtä hedelmätöntä olisi ollut kysyä eritellymmin mielipidettä eri kansallisuuksien maahanmuuttoon.

Mediaanivastaajan kokemuspohja on niin suppea, että vastaukset olisivat luultavasti heijastelleet vain yleisiä "puolivirallisia" yleistyksiä: neekerit loisivat, rättipäät ovat vaarallisia ja virolaiset sun muut venäläiset ovat huoria ja/tai rikollisia.

Eli raksi ruutuun, ei lisää maahanmuuttajia.

***

Toinen saman aihepiirin epämääräisistä mutta paljon käytetyistä termeistä on työperäinen maahanmuutto. Ärhäkkää Hommafoorumi-sivustoa ylläpitävä Homma-yhdistys julkaisi viime viikolla tutkimuksen, jonka mukaan lähes 90 prosenttia suomalaisista toivottaisi työperäiset maahanmuuttajat tervetulleiksi. (Ks. Työperäiset maahanmuuttajat ovat tervetulleita.)

Mutta mitä tämä enemmistö vastatessaan ajatteli? Että passintarkastuksen saa ylittää työsopimusta esittämällä?

Huippujohtajilla, -lääkäreillä tai -tutkijoilla tällainen tilanne saattaa olla mahdollinen, mutta matalapalkka-alojen työvoimapulaa helpottamaan heidän työperäisellä maahanmuutollaan ei ole mitään merkitystä. "Tavallisiin" töihin on aivan turha lähetellä ulkomailta työhakemuksia. Työnteko vaatii suomen kielen taitoa, ja sitä oppii käytännössä vain Suomessa asumalla.

Kolmas sanakameleontti on monikulttuurisuus, joka tarkoittaa juuri sitä mitä kukin itse haluaa: Värikkäitä kankaita, moniarvoisuutta, mausteista ruokaa, sosiaalietuuksien väärinkäyttöä, aksentilla puhuvaa bussikuskia.

Kovin helposti ei otetta saa myöskään YK:n määritelmästä, jonka mukaan monikulttuurisuudessa on kyse kulttuuripiirteiltään eroavien ihmisryhmien vuorovaikutuksesta.

Ja kuitenkin: Yksikulttuurisuutta ei ole koskaan ollut sen paremmin Suomessa kuin missään muuallakaan. Johan sen "oma" kielemmekin paljastaa: suomi on täynnä vieraiden kulttuurikontaktien seurauksena saatuja lainasanoja, joista uusimmat ovat viime viikoilta ja vuosilta, vanhimmat jo tuhat tai viisi tuhatta vuotta kieleemme juurtuneita.

***

Toimittaja ja draamaterapeutti Sami Koivisto osallistui maahanmuuttokeskusteluun lapsuudenmuistelolla.

"Olin 12-vuotias, kun näin ensimmäistä kertaa elävän, mustaihoisen ihmisen. Hänet oli tuotu näytille kirkonkylällä järjestettyihin juoksukilpailuihin", Koivisto kirjoitti Helsingin Sanomien Mielipide-sivuilla 29.3.

"Meidän suomalaisten kyvyttömyys sietää erilaisuutta tuskin johtuu muita suuremmasta tyhmyydestä - ainoastaan historiallisen kokemuksen puutteesta", hän osuvasti järkeilee.

Tutkimusten mukaan maahanmuuttovastaisuus lisääntyy ikäluokka ikäluokalta ja maantieteellisesti pääkaupunkiseudulta pienempiin kaupunkeihin ja edelleen maaseudulle päin mentäessä.

Nykyinen asenneilmasto ei tunnu kovinkaan yllättävältä, jos muistaa, että yhteiskuntamme päättävissä asemissa ovat nyt ne vanhat ja viisaat ikäluokat, jotka ovat viettäneet oman herkän nuoruutensa kuin eri planeetalla. He pystyisivät luultavasti Koiviston tavoin vastaamaan, missä näkivät elämänsä ensimmäisen tummaihoisen ihmisen. Nykynuorelle koko kysymys kuulostanee absurdilta.

Ai niin, ei se Koivistonkaan ensimmäinen kerta millään kivikaudella tapahtunut vaan savolaisesta Vesannon-kunnassa 1980-luvulla!

***

Nykyinen kaksipaikkainen maahanmuuttokeskustelu tunnustaa vain homogeenisen mamumassan, jossa ulkomaalaistaustalla voidaan selittää kaikki (olet rasisti) tai ei mitään (olet kukkahattu).

Jos ja kun maahanmuuttajat myönnetään heterogeeniseksi joukoksi ihmisiä, voidaan tunnustaa, että heidän elämäänsä mahtuu myös sellaisia tilanteita, joiden määrittelyssä vuosia tai vuosikymmeniä sitten tapahtunut muutto maahan ei ole keskeinen tekijä.

Suuntaus on epäilemättä paremmassa, sillä maahanmuutto on tiedotusvälineissä jo päivittäin esillä. Määrä ei korvaa laatua, mutta kehittää sitä.

Kolumnisti on Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteeri. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.