Vieraskolumni

Tapaus Shemjer

Koska Venäjällä vähemmistöjen mahdollisuudet puolustaa itseään poliittisesti ovat rajalliset, on vastuu suomalais-ugrilaisten kansojen säilymisestä pitkälti Venäjän ulkopuolella.
Janne Saarikivi
28.2.2005

Nimi

Venäjältä tuli uutinen. Marin kansankongressin johtaja Laid Shemjer, venäläiseltä nimeltään Vladimir Kozlov, oli pahoinpidelty.

Tavallinen tapaus Venäjällä. Ihminen on vaatinut asioita, jotka me saavutimme ajat sitten: äidinkielistä koulutusta, mahdollisuutta käyttää aluekieltä viranomaisten kanssa, vapaita vaaleja. Hän on kirjoittanut lehtiin, esiintynyt poliittisissa tilaisuuksissa, ollut aktiivinen ja tullut valituksi tärkeään luottamustoimeen.

Ja sitten hänet, kumma kyllä, pahoinpidellään kaupungilla, jossa on yleensä rauhallista, vieläpä keskellä päivää, matkalla töihin. Ja vielä hassumpaa: samana päivänä hän olisi matkustanut tutustumaan kaupunkiin, jossa epäillään tapahtuvan laittomia irtisanomisia poliittisin perustein.

Aivan yllättävästi pahoinpitelijöitä ei saada kiinni, vaikka tapauksella on paljon silminnäkijöitä.

***

Minun kohdallani tämä tapaus kuitenkin eroaa monista samanlaisista. Olen tavannut Shemjerin. Ja hän teki minuun suuren vaikutuksen. Hän jäi mieleeni humaanina, valloittavana ja älykkäänä ihmisenä. Muistan ajatelleeni Shemjerin luota lähtiessäni: niin kauan kuin tuollaisia ihmisiä on, on Venäjän suomalais-ugrilaisilla kansoilla toivoa.

Shemjer toimitti ainoaa Venäjällä ilmestynyttä suomalais-ugrilaisiin asioihin keskittynyttä lehteä Kudo-Kodua.

Se oli todella hyvä lehti. Siinä julkaistiin monipuolisia poliittisia analyysejä Venäjän kansallisesta tilanteesta. Siinä sai venäjän lisäksi kirjoittaa mariksi, ilmestyipä muistaakseni jotain joskus muillakin suomalais-ugrilaisilla kielillä.

Se lehti valoi uskoa ihmisiin, jotka toivovat, että Venäjän kolme ja puoli miljoonaa suomalais-ugrilaista saavat jonain päivänä ne oikeudet, jotka meille ovat itsestään selviä: omakielisen koulutuksen, viranomaiset, joille saa puhua äidinkieltä ja mahdollisuuden oman kansansa poliittisen puolustamiseen.

Kudo-kodu suljettiin jo yli kaksi vuotta sitten.Ensin sen painaminen Marinmaalla kävi mahdottomaksi. Toimittajat sopivat kuitenkin painatuksesta naapuritasavallassa. Sitten kahden naapuritasavallan johtajat ilmeisesti sopivat, että he eivät elämöi toistensa tonteilla. Lehden painatus loppui naapurissakin. Lehdelle ilmestyivät jostain myös kauheat velat. Vähän aikaa se eli vielä Internetissä. Ja sitten tuli hiljaista.

Shemjer jatkoi kuitenkin toimintaansa. Hänet valittiin Marin kansallisen kongressin Mer Kangashin johtajaksi. Se on Neuvostoliiton loppuaikoina kansallisen herätyksen huumassa muodostettu elin, joka edustaa tasavallan alkuperäisväestöä.

Kongressi on jo pitkään ollut konfliktissa Marin tasavallan johdon kanssa. Marinmaan presidentti Leonid Markelov edustaa venäläis-ultranationalistista puoluetta, mikä on aika outoa, koska tasavallan asukkaista puolet ei ole venäläisiä.

Taannoin Markelov valittiin virkaansa uudelleen. Vaalit sujuivat tavalliseen venäläiseen malliin. On epäilty, että irtisanomiset, joita Shemjer oli menossa tutkimaan päivänä jona hänet pahoinpideltiin, johtuivat väärästä äänestyskäyttäytymisestä.

***

Venäjä on maa, jossa on usein hyvät lait, mutta vallalla laittomuus.

Venäjän suomalais-ugrilaisille kielille on myönnetty virallinen asema ja lait mahdollistavat niiden käyttämisen koulutuksessa ja viranomaistyössä. Silti niiltä puuttuvat todellisuudessa vähemmistöjen perusoikeudet niin koulutuksen kuin hallinnonkin suhteen.

Venäjän yhteiskunnallinen ilmapiiri ei juuri rohkaise meille itsestäänselviltä tuntuvien oikeuksien vaatimiseen. Liian tavallista on, että vain lailliasiakin oikeuksiaan vaativa joutuu onnettomuuteen, hakataan aivan sattumalta, erotetaan työpaikaltaan tai haastetaan oikeuteen tekaistun syytteen perusteella. Eikä paikallisilla tai federaation viranomaisilla tietenkään ole tragedioiden kanssa mitään tekemistä.

Koska Venäjällä vähemmistöjen mahdollisuudet puolustaa itseään poliittisesti ovat rajalliset, on vastuu Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen säilymisestä pitkälti Venäjän ulkopuolella.

Suomenkin viranomaisten on tehtävä työtä sen eteen, että Venäjän vähemmistökansoilla olisi vähintäänkin samanlaiset oikeudet kuin venäläisillä on Suomessa.

Kulttuurin tukemisen lisäksi voisi joskus vähän politikoidakin. Venäjä vaatii aktiivisesti monenlaisia oikeuksia Baltian maiden ja muun EU:n venäläisille vähemmistöille. Tämä avaa mahdollisuuden vähemmistöjen asemaa koskevaan poliittiseen dialogiin. EU:n kolme suomalais-ugrilaista jäsenmaata, Suomi, Viro ja Unkari, ovat valitettavasti jättäneet sen toistaiseksi käyttämättä.

Kiinnittäisikö huomattavan kansallisen liikkeen johtajan pahoinpitely huomiota tarpeeseen tiivistää yhteistyötä Venäjän vähemmistöjen suojelemiseksi?

***

Venäjän vähemmistökansoihin kuuluu minunkin kavereitani. He ansaitsevat maan, joka täyttää Euroopan neuvoston vähemmistökielten asemaa koskevan sopimuksen ja YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestön alkuperäiskansasopimuksen vaatimukset. Ja he ansaitsevat maan, jossa vaalit ja median vapaus täyttävät Euroopan neuvoston ja Etykin suositukset.

Venäjä on kansainvälisesti sitoutuneet moneen hyvään asiaan, mutta luistaa sopimusten ja julistusten noudattamisen vastuusta. Voisivatko suomalaiset poliitikot muistaa tämän, kun he seuraavan kerran tapaavat Venäjän valtiojohtoa? Kysymys on kansojen ja kielten tulevaisuudesta ja miljoonien ihmisten oikeuksista.


Kirjoittaja on Tarton yliopiston suomen kielen ja kulttuurin vieraileva lehtori. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.