Vieraskolumni

Talouskasvu piilottaa alleen todellisen ongelman

Nykyinen talousajattelu on johtanut köyhyyden kasvuun monissa Euroopan maissa, minkä lisäksi useat Afrikan ja Aasian maat kärsivät edelleen vakavasta köyhyydestä, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Timo Kuusiola.
Timo Kuusiola
21.5.2018

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 10 vuotta finanssikriisin puhkeamisesta. Nykyinen nousukausi piilottaa alleen talousjärjestelmän todellisen ongelman. Eurokriisi on kaikkea muuta kuin taltutettu.

Eurokriisi on hyvä esimerkki Euroopan talouspolitiikan epäonnistumisesta. Eurokriisin syyksi usein kerrotaan Etelä-Euroopan maiden holtiton rahankäyttö. Kreikan taloudenpito oli kiistattomasti holtitonta ja harhaanjohtavaa, mutta todellinen syy kuitenkin on paljon monimutkaisempi.

Eurokriisissä merkittävä tekijä oli markkinaliberalistinen talousajattelu, jonka myötä pankkisektorin valta oli lisääntynyt merkittävästi. Pankkisektorille oli tullut paljon erilaisia uusia markkinatuotteita kuten johdannaisia, jotka lisäsivät markkinoiden epävakautta.

Markkinaliberalistisessa järjestelmässä pyritään lähes kaikesta luomaan uudenlainen markkinatuote. Kreikan lainat olivat myös yksi markkinatuote, jolle kehiteltiin erilaisia johdannaisia. Pankeille nämä markkinatuotteet ovat tärkeä tulonlähde, minkä takia ne lainasivat rahaa ongelmamaille, vaikka tiesivät niiden heikon taloustilanteen.

Ongelmaa pahensivat euroalueen institutionaaliset ongelmat, minkä vuoksi EU:lla oli hyvin heikosti keinoja asiaan puuttumiseen. Lisäksi euro oli rakennettu hyvin erilaisten talouksien pohjalle, ja tämä oli myös merkittävä tekijä ongelman synnyssä.

* * *

"Eurokriisistä ovat selvinneet hyvin vain ne maat, joilla on paljon vientiä Euroopan ulkopuolelle."

Yhdysvaltojen pankkikriisissä oli kyse samasta ongelmasta. Pankit olivat luoneet uudenlaisia markkinatuotteita asuntolainoista niputtamalla lainoja uusiksi markkinatuotteiksi, joita ne myivät sijoittajille. Yhdysvaltojen talouskriisiä on selitetty pankkien holtittomalla lainanmyöntämisellä, mutta se ei oikeastaan ollut se todellinen ongelma. Todellinen pulma oli asuntolainoista tehdyt johdannaiset, joiden myötä ongelma levisi useita pankkeja koskevaksi kriisiksi.

Eurokriisin seurauksena euromaissa aloitettiin tiukka talouskuri. Euromaat käyvät paljon kauppaa keskenään. Näin ollen ei tarvitse olla taloustieteilijä ymmärtääkseen, että jos kaikki keskenään kauppaa käyvät maat yhtäaikaisesti supistavat menojaan, niin koko alueen talous supistuu.

Eurokriisistä ovat selvinneet hyvin vain ne maat, joilla on paljon vientiä Euroopan ulkopuolelle, kuten Saksalla. Saksan kauppataseen ylijäämät ovatkin olleet hyvin korkeita jo vuosia.

Suomen talouskuripolitiikkaa on selitetty puolestaan viennin ongelmilla ja EU:n kauppataseen alijäämätavoitteella, minkä takia Suomen pitäisi sopeuttaa taloutensa EU:n vaatimuksiin. Suomen viennistä noin kolmannes suuntautuu euroalueelle, ja koko EU-alue huomioiden osuus on noin 60 prosenttia. Tätä pahentaa vielä EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet.

* * *

"Suuri osa köyhille maille annetusta lainasta menee vanhojen lainojen korkojen maksamiseen."

Itse ongelmaan eli markkinaliberalistiseen talousjärjestelmään ei kuitenkaan olla tehty mitään merkittäviä uudistuksia. EU:ssa on tehty joitain toimia, kuten pankkien vakavaraisuusvaatimusten kiristämistä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa sääntelyä ollaan Trumpin toimesta heikentämässä entisestään.

Talousjärjestelmän valuvikoihin ei kuitenkaan ole tehty sellaisia korjauksia, joissa johdannaisia oltaisi kielletty, vaan ne ovat päinvastoin lisääntyneet.

Tällä hetkellä talous on taas nousussa, joten ihmisille syntyy kuva ongelman poistumisesta. Se ei kuitenkaan ole poistunut, vaan siirtynyt. Yksi merkittävä tekijä talouskasvulla on Euroopan keskuspankin elvytystoimet, missä Euroopan keskuspankki luo rahaa ja lainaa luomaansa rahaa valtioille talouskasvun toivossa. Rahaa käytetään myös suoriin investointitukiin.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa osa Etelä-Euroopan maista on ajautunut kestämättömään velkakierteeseen. Sama ongelma piinaa monia muita köyhiä maita Afrikassa ja Aasiassa. Ainoa kestävä ratkaisu olisi velkojen sovittelu, mutta siihen rikkaissa maissa ei ole halukkuutta.

Tämä on johtanut tilanteeseen, missä suuri osa köyhille maille annetusta lainasta menee vanhojen lainojen korkojen maksamiseen. Näin ollen mailla ei ole edes mahdollisuuksia investoida taloutensa rakenteiden uudistamiseen, koska kaikki raha menee velan korkojen maksamiseen. Toinen seuraus on talouden erkaantuminen entistä kauemmaksi reaalitaloudesta eli talouskasvun myötä saavutettu elintason kasvu luodaan velalla.

* * *

"Nykyinen talousajattelu on johtanut köyhyyden kasvuun."

Talouskasvusta ja hintavakaudesta on tullut nykyisen talousjärjestelmän ensisijainen tavoite, jolloin ihmisten hyvinvointi ja ekologinen kestävyys ovat toisarvoista. Tällöin kaikki toimet tehdään ensisijassa talouskasvun ja hintavakauden turvaamiseksi. Se johtaa maiden väliseen kilpajuoksuun, joka näkyy esimerkiksi maiden verokantojen alenemisena.

Nykyinen talousajattelu on johtanut köyhyyden kasvuun myös monissa Euroopan maissa, minkä lisäksi monet Afrikan ja Aasian maat kärsivät edelleen vakavasta köyhyydestä. Maiden sisäisestä sekä maiden välisestä eriarvoisuudesta on tullut ilmastonmuutoksen lisäksi yksi suurimmista ihmiskunnan uhista.

Ilman talousajattelun muutoksia uhkana on globaali katastrofi, jonka todennäköisyyttä ekologinen kriisi entisestään lisää.