Vieraskolumni

Taloudellinen turvallisuus on kehityksen edellytys

Positiivisen muutoksen julistaminen nojaa yksipuoliseen kuvaan köyhyydestä, kirjoittaa Teppo Eskelinen.
Teppo Eskelinen
5.5.2017

Mielikuvat globaalin muutoksen suunnasta ovat sekä järkyttävän yksioikoisia että hämmentävän vaikutusvaltaisia. Kovin monella ihmisellä tuntuu olevan tarve päättää, kehittyykö loputtoman monimutkainen maailmamme kokonaisuudessaan hyvään vai huonoon suuntaan.

Usein tehty havainto on, että media levittää negatiivista maailmankuvaa. Standardikritiikin mukaan kehitysmaista kerrotaan aina vain huonot uutiset, mikä vahvistaa kuvaa toivottomuudesta ja sivuuttaa ihmisten ponnistelut elämänsä parantamiseksi.

Viime aikoina tämä vanha totuus näyttää kääntyneen ympäri. Julkista keskustelua ovat hallinneet puheenvuorot, joiden mukaan maailman muutoksen suuri suunta on jatkuvasti parempaan päin. Moninaiset lehtijutut ja pamfletit esittävät asian jonkinlaisena viileänä fact-checking-muistutuksena.

Tarinan keskiössä on ennen kaikkea äärimmäisen köyhyyden väheneminen, jonka katsotaan osoittavan, että kaikesta valituksesta huolimatta suunta on mitä parhain.

* * *

Käsitys siitä, että säästöön laitettava raha on ylimääräistä, on teollisuusmaiden toimiviin turvaverkkoihin tottuneen ihmisen ajatusvirhe.

Suuri kysymys tietysti on, millä perusteilla suuria muutoksia arvioidaan, sikäli kun sellainen on ylipäänsä mielekästä. Äärimmäisen köyhyyden kohdalla lähde on selvä: Maailmanpankin köyhyystilastot.

Tilastot tuntuvat tietysti varsin objektiivisen tosilta, ”numerot eivät valehtele”. Ostovoimaa kuvaava tilastotieto sivuuttaa kuitenkin paljon olennaisia asioita. On aina kysyttävä, minkälaisia asioita tällaiset luvut eivät kuvaa eivätkä voikaan kuvata.

Köyhyydestä puhuttaessa keskeinen ulottuvuus on taloudellinen turvallisuus tai sen puute. Tilastot kertovat siitä, paljonko tuloja henkilö on onnistunut haalimaan, eivät siitä, mitkä ovat tulonhankinnan näkymät huomenna, ensi kuussa tai ensi vuonna. Puhumattakaan siitä, että turvaverkot ovat paljon muutakin kuin rahatuloa.

Köyhät ihmiset ilman julkisia turvaverkkoja joutuvat ottamaan taloudellisen turvallisuutensa erittäin vakavasti. Köyhyydessä tulot ovat tyypillisesti epäsäännöllisiä, ja esimerkiksi vakavaan sairastumiseen on aina osattava varautua.

Tällaisissa olosuhteissa ihmiset pyrkivätkin erittäin aktiivisesti rakentamaan itselleen ja läheisilleen erilaisia sosiaalisia sekä taloudellisia turvaverkkoja.

Tutkimukset ovat osoittaneet esimerkiksi mikrosäästämisen valtavan volyymin kehitysmaissa. Toisin sanoen äärimmäisen köyhät ihmiset pyrkivät jatkuvasti säästämään. Taloudellista turvallisuutta arvostetaan niin korkealle, että se saa ihmisen tinkimään perustarpeistaankin.

Käsitys siitä, että säästöön laitettava raha on ylimääräistä, on teollisuusmaiden toimiviin turvaverkkoihin tottuneen ihmisen ajatusvirhe.

Samasta syystä on huomattavasti järkevämpää analysoida esimerkiksi ruokaturvallisuutta kuin edellisvuoden aikana ostetun ruoan määrää.

* * *

Köyhyystilastojen näkymät on nähty ja juhlittu.

Kysymykseen kehityksen suunnasta ei voikaan vastata ottamatta kantaa siihen, onko köyhyydessä elävien ihmisten elämästä tullut taloudellisesti turvallisempaa.

Myönteinen vastaus olisi katteetonta optimismia. Ilmastonmuutos vaikuttaa valtavaan määrään erilaisia tekijöitä, mutta raskaimmin uhattuna on nimenomaan kehitysmaiden köyhimpien ihmisten taloudellinen turvallisuus.

Köyhyystilastojen näkymät on nähty ja juhlittu. Jos köyhyydessä elävien ihmisten elämästä todella välitetään, on huomio suunnattava tuloköyhyyden ohella jatkuvuuteen, tulevaisuusperspektiiviin ja turvaverkkoihin.

Taloudellisen turvallisuuden edistäminen on valtava urakka, jota ei yhtään helpota sellaisen käsityksen levittäminen, että köyhyys on ihan juuri loppumassa.