Vieraskolumni

Taisteluhengen puute maksaa kehitysmaille

Ihmisten tulisi kantaa vastuunsa äänestäjinä ja asettaa johtajansa vastuuseen.
Glory Mushinge
6.6.2006

Glory MushingeSambia tunnetaan rauhallisena maana. Rauhanomaisten sambialaisten reaktiot kiistanalaisiin kysymyksiin ovat usein varsin yllätyksettömiä. Ensin he osoittavat mieltään suurin joukoin, kritisoivat ja protestoivat eri tavoin, mutta pikku hiljaa unohtavat asian ja antavat sen lopulta hautautua hiljaisuuteen.

Toisinaan vastarinta aiheuttaa muutoksia: esimerkiksi naisten aseman ja lasten hyväksikäytön suhteen positiivisia tuloksia on saavutettu. Monesti mielenosoituksilla ei kuitenkaan saavuteta paljoakaan.

Jokin aika sitten joukko kansalaisyhteiskunnan edustajia, poliitikkoja ja journalisteja joutui poliisin brutaalisti pahoinpitelemiksi, kun mielenosoitus uuden perustuslain puolesta oli poliisin näkökulmasta laiton. Useimmat yhteiskunnan sektorit vaativat uutta perustuslakia ennen tänä vuonna pidettäviä vaaleja, mutta presidentin mukaan asiaa pohtiva komitea tarvitsee enemmän aikaa kestävän ja laadukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Mielenosoituslupaa ei herunut, mutta marssi järjestettiin siitä huolimatta. Kansa katsoi, että viivytys oli tekosyy, jolla haluttiin suojella presidentin etuja. Poliisi pysäytti rauhanomaisen mielenosoituksen kyynelkaasulla ja hakkaamalla mielenosoittajia aseilla ja pampuilla. Mielenosoittajia pidätettiin.

Kansalaiset olivat raivoissaan poliisin käytöksestä ja etenkin toimittajien kohtelusta, olivathan he paikalla raportoidakseen tapahtumista. Mielenosoittajat vannoivat asettavansa poliisin vastuuseen tapahtuneesta, mutta ajan kanssa vimma laantui. Kun nyt katson mielenosoituksessa loukkaantunutta ystävääni, näen hakkaamisesta jääneet arvet ja mietin, kuinka masentavaa on, että asiat unohtuvat maassamme.

Surullista kyllä, voidaan sanoa että sambialainen taisteluhenki on rajoittunutta. Ihmettelen, onko syynä halu säilyttää rauha, josta olemme tunnettuja. Vai onko rauhamme juuri taisteluhaluttomuutemme ansiota?

***

Kun puhun taisteluhengestä, en suinkaan kannusta ihmisiä kivien heitelyyn tai fyysiseen tappeluun. Tarkoitan ihmisten halua nostaa asiansa esiin ja väsymättä ajaa sitä, kunnes ratkaisu saavutetaan. Jos hallituksemme pitää mielestämme tehdä jotain asialle, meidän tulee jatkaa keskustelua ja strategioiden kehittelyä ilman konfliktia - mutta valmiina seisomaan asiamme takana.

Taisteluhengen hiipuminen on vaikuttanut myös kehitykseen. Ihmiset ovat lakanneet äänestämästä ja vaipuneet apatiaan. Olen kuullut ihmisten sanovan, etteivät viitsi haaskata aikaansa äänestämiseen - maa saa kuitenkin samanlaiset johtajat. "Meitä huijataan", sanovat toiset.

Ei siis ihmekään, että johtajiksemme valitaan henkilöitä, jotka eivät onnistu työssään. Meillä ei ole voimaa vaatia mitä ansaitsemme, saatika kammeta huonoja johtajia vallasta. Mielemme on jo voitettu.

On korkea aika ihmisten löytää uudelleen taisteluhenkensä ja käyttää sitä, kuten esi-isämme tekivät taistellessaan itsenäisyydestä. Asiat maassamme ja maanosassamme eivät ole hyvin, eikä meillä ole varaa vetäytyä taistelusta juuri kun elämämme ajautuvat huonosta surkeaan, samalla kun muutamat etuoikeutetut omivat resurssimme kehityksen kustannuksella.

Vehreät kaupunkimme ovat muuttuneet kaatopaikoiksi. Tilastot väittävät päinvastaista, mutta paljain silminkin voimme nähdä kuinka ihmisten taloudellinen tilanne heikkenee. Jos tilanne jatkuu tällaisena, keskivertoperhe elää pian puolella dollarilla päivässä nykyisen dollarin sijaan.

***

Ihmisten pitää muuttaa strategioitaan. Heidän tulee kantaa vastuunsa äänestäjinä ja asettaa johtajansa vastuuseen. Ehkä tarvitsemme suunnitelman, jossa johtajakandidaattien pitää ennen äänestystä allekirjoittaa sopimus siitä, mitä kansakunnalle tulee tehdä, jos hän voittaa vaalit. Jos he epäonnistuvat siinä, tulee heidän luopua vallasta.

Nämä ehdot tulisi muodostaa yhdessä oikeusistuimien kanssa, jotta johtajat voidaan tuomita oikeudessa, jos väärinkäytöksiä ilmenee. Näin johtajat pidettäisiin varpaisillaan. Resurssejahan meillä on, mutta kehitystä ei tapahdu muutamien vastuuttomien johtajien kanavoidessa niitä omiin tarkoituksiinsa.

Äänestäminen on ensimmäinen askel taistelussa huonoja johtajia vastaan. Siispä kun jälleen kerran valitsemme johtajia maallemme tänä syksynä, voin vain toivoa että sambialaiset löytävät taisteluhenkensä ja käyttävät sitä, vaikka se tarkoittaisikin pitkää jonotusta. Samalla kansalaisten tulee etsiä keinoja asettaa johtajat todella vastuuseen teoistaan - tai pakottaa heidät pakkaamaan laukkunsa.


Kirjoittaja on sambialainen toimittaja. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.