Vieraskolumni

Tähtien tavoittelu tekee meistä ihmisiä

Eikö kehittyvien maiden olisi järkevämpää rahoittaa pelkästään soveltavaa tutkimusta ja antaa rikkaiden hoitaa alkuräjähdykset ja Higgsin bosonit?
Kari Enqvist
20.5.2013

Aasian kehittyvät taloudet satsaavat ryminällä perustutkimukseen. Etunenässä kulkee Kiina, joka vuonna 2011 panosti tutkimukseen ja tuotekehitykseen jo 104 miljardia euroa. Myös Intiassa on alkanut syntyä uusia tutkimuskeskuksia ja yliopistoja kuin kaljakuppiloita 1980-luvun Suomessa. Pienemmätkin taloudet, kuten Thaimaa ja Vietnam, ovat heräilemässä ja seuraamassa vauraan Etelä-Korean esimerkkiä.

Mutta mitä hyötyä on tutkia vaikkapa alkeishiukkasfysiikkaa tai kosmologiaa? Tätä kysellään usein Suomessakin. Eikö kehittyvien maiden olisi järkevämpää rahoittaa pelkästään soveltavaa tutkimusta ja antaa rikkaiden hoitaa alkuräjähdykset ja Higgsin bosonit?

Perustutkimus toki poikii usein ikään kuin oheisvahinkona kapineita ja asioita, joita voi kaupustella hyvään hintaan. Hiljattainen esimerkki on nykymuotoinen internet, joka alun perin, liki neljännesvuosisata sitten, kehiteltiin CERNissä tutkijoiden datankäsittelyn tarpeisiin. CERN on Sveitsin ja Ranskan rajalla sijaitseva Euroopan alkeishiukkasfysiikan tutkimuskeskus, ja asialla oli tutkija nimeltä Tim Berners-Lee, jota meidän on kiittäminen (tai kiroaminen) webbisivujen osoitteen alussa esiintyvästä mystisestä lyhenteestä "http" — sanoista "hypertext transfer protocol". Sen avulla voimme vaivatta lukea ja selata maailman eri kolkissa sijaitsevien tietokoneiden tiedostoja ja dokumentteja.

Maailman ensimmäinen web-sivu, Info.cern.ch, sijaitsi fyysisesti CERNin rakennuksessa numero 31 Ranskan puolella vain kivenheiton päässä CERNin lävistävästä rajasta, ja se liitettiin verkkoon elokuun 6. vuonna 1991. Tästä lähtölaukauksesta alkoi kehitys, joka teki internetistä juoksevan veden kaltaisen elämisen perusehdon. Nykyään toimistosta voi puuttua vaikka ikkunat ennemmin kuin verkkoon yhdistetty tietokone.

***

Suomi maksaa CERNiin jäsenmaksuna noin 11 miljoonaa euroa vuodessa. Noin 180 vuotta sitten skottisyntyiselle Michael Faradaylle maksettiin tuhannen punnan suuruista vuosipalkkaa, kun hän tutki sähköä, magnetismia ja valoa Lontoon Royal Institutionin kellarilaboratoriossa. Faraday oivalsi siellä jotakin, jota ilman modernia maailmaa ei olisi olemassa: hän keksi, miten sähköä tehdään.

Tänä päivänä maailman liikeyritysten yhteenlaskettu pörssiarvo on karkeasti arvioiden noin 30 000 miljardia euroa. Kaikki ne käyttävät sähköä; yksikään ei pyöri höyryllä tai hevosvoimalla. Kaikki ne ovat olemassa, koska Faraday kertoi meille, miten sähköä tehdään, ja hieman myöhemmin 1860-luvulla niin ikään skotlantilainen James Clerk Maxwell, mitä sähkö oikeasti on. Heidän aiheuttamansa taloudellinen oheisvahinko on valtava. Jokaisen Faradayhin sijoitetun euron voidaan sanoa tuottaneen miljardi euroa.

Faraday ei laboratoriossaan pohdiskellut, miten sähköä voitaisiin käyttää ohjailemaan koneita. Tim Berners-Lee ei osannut kuvitella, että joskus hoitaisimme pankkiasiamme ja ostoksemme netissä. Heitä ajoi vain tutkijan intohimo: tutkimuskohteet kiinnostivat ja kiehtoivat heitä. Heissä paloi pyyteetön halu tietää, halu nähdä uusia asioita riippumatta siitä, mihin niitä käytettäisiin.

Tutkijat eivät hakeudu perustutkimukseen siksi, että sen pohjalta voi löytyä taloudellista tai yhteiskunnallista hyötyä jauhavia sovelluksia. Perustutkimusta tehdään siksi, että ihminen on luonnoltaan utelias.

***

Maanviljelijän kannalta on yhdentekevää, kiertääkö Maa Aurinkoa vai Aurinko Maata: oleellista on vain, että kevättä seuraa kesä ja kesää syksy. Mutta uskon, että jokainen maanviljelijä on silti valmis pitämään tietoa Maan ja Auringon keskinäisistä liikkeistä arvokkaana vaikkei sille täsmällistä rahallista arvoa voi asettaakaan.

Kylmän sodan vuonna 1969 amerikkalaisen hiukkastutkimuskeskuksen Fermilabin johtaja Robert Wilson kutsuttiin senaattiin kuulusteluun vastaamaan kysymykseen, miten suunnitteilla ollut kallis hiukkaskiihdytin edesauttaisi Yhdysvaltain sotilaallista puolustamista. Ei millään tavoin, Wilson vastasi ja jatkoi: "Sillä ei ole mitään tekemistä maamme puolustamisen kanssa paitsi että se tekee sen puolustamisen arvoiseksi."

Perustutkimus kuuluu samaan luokkaan kuin taide: se kohottaa ihmisen eläintovereittensa yläpuolelle. Taiteen tavoin se ei liity päivittäiseen kamppailuun ruuasta, ei suvunjatkamiseen, ei levon tarpeeseen. Tähtien tavoittelu, haaveilu ja hengen lento tekevät ihmiselämästä elämisen arvoisen, ja niitä harrastavista yhteiskunnista puolustamisen arvoisia. Ne tekevät meidät ylpeiksi ihmisyydestä.

Tämä on varmasti myös kehittyvien maiden osamotiivina niiden panostaessa tieteeseen, ja se tulisi muistaa kaikkialla, sillä innostus on kuin painovoima: se vetää puoleensa lisää innostusta.

Sinne, missä tutkimusta tehdään, etsiytyy ihmisiä, joilla on uusia ideoita. He voivat olla taiteilijoita tai keksijöitä tai sosiaalisia innovaattoreita eikä heillä tarvitse olla suoraa sidettä perustutkimukseen, mutta he viihtyvät intellektuaalisessa ilmanalassa. Heissä on sekä rohkeutta että hulluutta toteuttaa uusia ideoita. Ilman heitä köyhät pysyvät köyhinä.

Kirjoittaja on kosmologian professori ja tietokirjailija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa. Kuva: Pertti Nisonen/WSOY